Kiintiöilläkö tasa-arvo etenee?

Komissaari Viviane Reding ja euroedustaja Sirpa Pietikäinen vaativat pörssiyhtiöiden hallituksiin naiskiintiöitä (HS 21.11.). Osakkaiden omistusoikeutta kavennettaisiin tällöin nostamalla sukupuoli pätevyyttä keskeisemmäksi valintakriteeriksi, mikä tuntuu absurdilta ajatukselta. EU:n kilpailukyky tuskin paranee sääntelyä lisäämällä.

Reding ja Pietikäinen pitävät poikien alisuorittamista koulutuksessa ja miesten kasvanutta työttömyyttä edistyksenä. Jos he uskovat kiintiöihin, miksi he eivät vaadi mieskiintiöitä korkeakoulutukseen, työpaikoille tai edes jäsenvaltioiden ja EU:n tasa-arvoelimiin? Sukupuolten välinen tasa-arvo ei todellisuudessa heitä kiinnosta.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

P.S. Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Väkivallan tasa-arvoinen torjunta on tehokkainta

Professori Kevät Nousiainen ja tutkija Merja Pentikäinen väittävät (HS 18.11.), että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähentävät toimet hyödyttäisivät miehiäkin. Väitettä voi kutsua malliesimerkiksi puolitotuudesta.

Väkivallan uhreiksi joutuvat miehet ja pojat kärsivät tosiasiassa suunnattomasti nykyisestä tasa-arvopoliittisesta linjasta, jossa vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmana ja jossa miehiin kohdistuva väkivalta tietoisesti ja kylmästi sivuutetaan. Tämä linja johtaa siihen, että väkivallan miesuhrit eivät mistään tarvitsemaansa apua, että miestä pidetään aina automaattisesti syyllisenä perhe- ja parisuhdeväkivaltatilanteissa ja että miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään vähäpätöisenä ilmiönä, jopa naurun aiheena. Valitun linjan välittämä viesti on päivänselvä: miesten henki ja terveys eivät viranomaisten ja poliitikkojen mielestä ole yhtä arvokkaita kuin naisten.

Miesten tasa-arvo ry on vaatinut tilanteen korjaamiseksi siirtymistä väkivallan sukupuolineutraaliin vastustamiseen. Väkivallan vastaisen linjan pitäisi olla aina sama väkivallan tekijän tai sen uhrin sukupuolesta riippumatta. Koska Istanbulin sopimus ei perustu tälle varsin kohtuulliselle periaatteelle, se ei korjaa ongelmia, vaan syventää niitä entisestään.

Tasa-arvoinen väkivallan vastainen linja olisi nykyistä oikeudenmukaisempi, rakentavampi ja huomattavasti tehokkaampi. Totuuden toinen puoli nimittäin on, että miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi tehdyt toimet hyödyttäisivät myös naisia ja tyttöjä. Mikä siinä tasa-arvossa niin kovin pelottaa?

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

P. S. Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Jäätävää poltetta

Tasa-arvon edistämiseksi ei tarvita minkään ismin poltetta (Aamulehti 27.7.), vaan tasapuolista ja kovaa työtä niin miesten kuin naistenkin oikeuksien eteen. Erityisesti miehet saavat kärsiä siitä, että ideologiset uskomukset painavat tasa-arvopolitiikassa yhä enemmän kuin oikeudenmukaisuus tai tutkitut tosiasiat.
 

Laillistetusta syrjinnästä ei ole suinkaan päästy eroon. Ainakin asevelvollisuuslaki, isyyslaki, tasa-arvolaki ja rikoslaki syrjivät miehiä sukupuolen perusteella.  Miehet ovat toisen luokan kansalaisia mm. koulutuksessa, terveydenhuollossa ja huoltajuuskiistoissa. Miesten syrjintää pyritään jatkuvasti vain lisäämään, usein ”tasa-arvon” edistämisen nimissä.  Erilaiset naiskiintiö-suunnitelmat ovat esimerkkejä tästä.

Niukat resurssit palavat loputtomiin palkkatasa-arvoselvityksiin, vaikka samapalkkaisuus toteutuu Suomessa (onneksi) varsin hyvin. Väkivallan uhreiksi joutuvat miehet ja lapset jäävät oman onnensa nojaan, sillä vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään ongelmana.  Sukupuoliroolien purkaminen tarkoittaa miesten kohdalla käytännössä vain uuden, ahtaan rooliodotuksen luomista. Viranomaiset ja tutkijat esittävät miehille loputtomia ja kohtuuttomia vaatimuksiaan miehiä kuuntelematta saati kunnioittamatta.

Ns. tasa-arvoviranomaiset kärsivät miesten aliedustuksen ja puutteellisen miesasiaosaamisen lisäksi kaavoihin kangistumisesta. Tasa-arvoeliitti muodostaa todellisen hyvä sisko – verkoston, jolle olennaisinta on oman valta-aseman pönkittäminen ja toisinajattelun torjunta. 

Esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa (TANE) miesten asiat on delegoitu alemman tason miesjaoston huoleksi, mikä kuvaa niitä kohtaan tunnettua välinpitämättömyyttä. Varmemmaksi vakuudeksi miesjaosto on miehitetty naisasiajärjestöjen edustajilla, jotta yksikään tuore idea ei pääsisi eteenpäin. 

Tasa-arvon kannalta olisi parempi romuttaa koko byrokratia ja korvata se kevyemmällä, juostavammalla sekä molemmat sukupuolet tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti huomioivalla järjestelmällä.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

---

Kesäinen sotilasfarssi

Miehiä sukupuolen perusteella syrjivän asevelvollisuusjärjestelmän puolustuspuheenvuorot (Aamulehti 23.7.[1]) ovat kaikessa irrationaalisuudessaan ja epäloogisuudessaan olleet oivaa kesäviihdettä. Kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei kuitenkaan saa olla mikään vitsi. Oikeusvaltion peruskivi on laki. Niin kauan kuin laissa hyväksytään sukupuolisyrjintä, on turha väittää, että tasa-arvoa todella tavoiteltaisiin. Siksi tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetiksi on ehdottomasti nostettava lainsäädännön muuttaminen sukupuolineutraaliksi.

Koko ikäluokkaa ei toki kannata pistää armeijaan, eihän niin toimita miestenkään kohdalla. Siviilipalvelus on keksitty, ja vapautuksia jaetaan eri syistä varsin monille. Järjestelmä on jo nyt käytännössä valikoiva. Valikoinnissa pitäisi vain keskittyä fyysiseen ja psyykkiseen soveltuvuuteen, ei sukupuoleen. Jos palvelus olisi taloudellisesti ja koulutuksellisesti palkitsevampi, motivoituneita suorittajia löytyisi tarpeeksi vapaaehtoisestikin. Se olisi paljon nykyistä kustannustehokkaampaa.

Samojen oikeuksien ja velvollisuuksien vaatiminen kaikille sukupuolesta riippumatta ei ole tasapäistämistä eikä fundamentalismia. Sitä on nykyisen tasa-arvopolitiikan keskiössä oleva kiintiökiihkoilu, jolla ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä. Vanhempainvapaiden käyttöön, yritysten johtoon tai eri ammatteihin yms. vaaditaan keinolla millä hyvänsä 50/50-sukupuolijakaumaa piittaamatta lainkaan ihmisten valinnanvapaudesta tai erilaisuudesta. Virkavaltaisen utopian tavoittelu tasa-arvon varjolla käy kaikille kalliimmaksi kuin yhdenvertaisuuden suominen vihdoin ja viimein myös miehille. 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

---

[1] http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194827878382/artikkeli/epatasa-arvoa+tasa-arvon+nimissa.html

Tasa-arvon arvosanasta (Karjalainen 14.3.2013)

Kuten Karjalaisen tiedesivujen (Karjalainen 11.3.2013) artikkelissa todetaan, sukupuolten välinen tasa-arvo ei vieläkään toteudu Suomessa. Miesten kohdalla tasa-arvotilanne on ala-arvoinen, sillä virallisen tasa-arvoliturgian suojissa meillä on miehiä sukupuolen perusteella syrjiviä lakeja ja viranomaisia.  Esimerkiksi tasa-arvolaki syrjii miehiä, sillä ko. lain nimenomaisena tavoitteena on erityisesti naisten aseman parantaminen. Miesten oikeuksien kannalta olennaisimmat tasa-arvo-ongelmat on siinä tarkoituksellisesti sivuutettu. 

Toisin kuin akatemiatutkija Johanna Kantola väittää, ei naisten väkivaltaisuus ole Suomessa marginaalinen ilmiö. Euroopan Kriminaalipolitiikan Insituutin (HEUNI) tutkimuksessa selvisi vuonna 2010, että miehistä 16 prosenttia ja naisista 17 prosenttia on joutunut parisuhteessaan väkivallan uhriksi.  Törkeästä perheväkivallasta noin puolet on naisten tekemää. Tasa-arvoeliitin pakkomielle vähätellä naisten väkivaltaisuutta ja jättää väkivallan miesuhrit oman onnensa nojaan kertoo karua kieltään siitä misandriasta ja tasa-arvon vastaisuudesta, joka rehottaa valtoimenaan suomalaisessa ”tasa-arvo”politiikassa.

Valitettavasti artikkelissa sorrutaan taas kerran miesten ja naisten keskimääräisten ansioiden vertailuun, mikä ei kerro mitään samapalkkaisuuden toteutumisesta. Todellisuudessa samapalkkaisuus toteutuu Suomessa melko hyvin, eikä palkkasyrjintää juuri esiinny. TANE:n Jukka Relander nostaa hyvin esille miesnäkökulmaa, vaikka esimerkiksi syrjäytyminen ja koulutuksen tasa-arvo-ongelmat jäävät hänen listaltaan. 

Maanpuolustuksen rinnastaminen vanhemmuuteen on kuitenkin absurdia, sillä vanhemmuus on (periaatteessa ainakin) vapaaehtoinen valinta, mutta vain miehiä koskeva asevelvollisuus on lakisääteinen pakko. 

Sukupuolten välisessä tasa-arvossa Suomen arvosana on miesten osalta 5. Hylätyn yläpuolelle arvosana nousee ainoastaan siksi, että maassamme toimii aktiivinen ja sisukas miesasialiike. 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja