Rikosuhrien tarpeiden kehittämiseksi perustettu työryhmä ja miehiin kohdistuva sukupuolisyrjintä

"Tasa-arvovaltuutetun toimistossa ei oltu kuultu tapauksesta ennen Uutissuomalaisen yhteydenottoa."

Tuntuu sille, että aina kun miehiin kohdistuva syrjintä nousee esiin, tasa-arvovaltuutetun toimisto on joka kerta yhtä yllättynyt. Selvitellään, selvitellään.

"Työryhmän asettamispäätöksen 15. maaliskuuta hyväksynyt Arto Kujala kiistää, että ryhmän muodostamisessa olisi syrjitty tarkoituksella miehiä. – Ei todellakaan. Ei missään nimessä. Missään tapauksessa ei ole tarkoitus syrjiä ketään."


Ei sillä ole mitään väliä, onko syrjintä tarkoituksellista vai ei. Luulisi tämän olevan oikeusministeriölle selvää.


"Naisvaltaisuuden syy on Kujalan mukaan siinä, että rikosuhriasioiden parissa on paljon naisia."


Mistähän tämä johtuu? Johtuisiko kenties tasa-arvopolitiikan linjasta, jossa välitetään vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sivuutetaan tyystin väkivallan miesuhrit? Sen seurauksena on siiten luotu joukko työpaikkoja, jotka keskittyvät vain naisuhrien tukemiseen. Nyt näissä tehtävissä työskentelevät ihmiset täyttävät nyt työryhmän, jossa he ensisijaisesti tietysti keskittyvät turvaamaan omien työpaikkojensa resurssit jatkossakin. Seurauksena on se, että työryhmä vain entisestään vankistaa rikosuhrityön naiskeskeisyyttä. Näin se pieni piiri pyörii.

"Voi olla, että muutama mies olisi saatu lisää, jos oltaisiin oikein sitä vaatimalla vaadittu. Mutta 40 prosenttia olisi saattanut olla haastava tehtävä."


Emme viitsineet yrittää noudattaa lakia, koska siitä olisi aiheutunut vaivaa? Lakihan tätä vaatii, mutta mitäpä väliä?

Uskomatonta.


"Kiintiösäännön rikkominen oli Kujalan tiedossa, kun hän hyväksyi työryhmän."


Emme rikkoneet lakia tahallamme, mutta täysin tietoisesti kuitenkin.


"Joskus näin joudutaan tekemään, vaikka kuinka yritettäisiin saada miehiä ja naisia. Ei tämä ole aivan ainutkertainen tapaus."


Jos vastaava olisi tapahtunut toisin päin, mikä meteli siitä olisikaan noussut? Ajatus ilmeisesti oli, ettei kukaan viitsisi nostaa meteliä miehiin kohdistuvasta sukupuolisyrjinnästä.


"Tasa-arvovaltuutetun toimistosta kerrotaan, että kiintiösäännöstä voidaan poiketa poikkeustapauksissa."


Tasa-arvovaltuutetun toimisto on ihmeen hanakasti aina mainostamassa näitä poikkeusmahdollisuuksia silloin kun on kyse miehiin kohdistuvasta sukupuolisyrjinnästä. Kun naisia syrjitään, on toinen ääni kellossa.


"En hoksannut tarkistaa ja varmistaa, että asia olisi perusteltu päätöksessä. Siitä otan nöyränä moitteet vastaan, Kujala sanoo."


Syrjiä saa siis ihan vapaasti, kunhan vain muistaa kirjata perustelut ylös. Tämä selvä. Muotoseikkojen noudattaminen on tärkeämpää kuin periaatteiden tai arvojen.


"Kun ministeriön laatima selvitys aikanaan valmistuu, laatii tasa-arvovaltuutettu kannanoton asiasta – Meillä ei ole enempää toimivaltaa kuin antaa kannanotto. Emme voi esimerkiksi vaatia muutosta kokoonpanoon."


Kuka tämän pelleilyn lopulta maksaa? Ihan turhaa byrokratiaa, joka ei johda mihinkään.


”Oikeusministeriön Kujala pitää epätodennäköisenä, että työryhmän jäseniä ryhdyttäisiin vaihtamaan. – Päätös on lainvoimainen ja luulen, ettei näitä voi jälkikäteen muuttaa."


Mistä vetoa, että muutosvalmiutta löytyisi, jos naisedustusta pitäisi lisätä?


http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Tasa-arvovaltuutettu-selvitt%C3%A4%C3%A4-ministeri%C3%B6n-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n-kokoonpanoa-15-naista-yksi-mies/952799

Väkivalta ja viha

Helsingin Sanomat jatkaa tuttuun tyyliin miehiin kohdistuvan väkivallan vähättelyään (HS 2.12.). Useat tasapuoliset ja laadukkaat väkivaltatutkimukset, kuten Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti Heunin ”Tuhansien iskujen maa”- tutkimus, ovat osoittaneet, että miehet ja naiset kokevat väkivaltaa parisuhteissa osapuilleen yhtä paljon. Miehiin kohdistuva väkivalta jää vain useammin piiloon. Väkivallan miesuhrien kynnys hakea ja saada apua myös pysyy korkealla, niin kauan kuin valtamedia ja viranomaiset eivät suostu ottamaan ongelmaa vakavasti ja toimimaan aktiivisesti sen ratkaisemiseksi.

Viime viikolla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat yhdessä kantaa sen puolesta, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimattaisi ja syyllistettäisi yksittäisten henkilöiden tekemien rikosten vuoksi (HS 29.11.). Tämän oikeusvaltion perusperiaatteen soisi koskevan viimein tasapuolisesti suomalaisia miehiäkin, ilman että jokaista väkivallantekoa käytetään keppihevosena suomalaismiesten kollektiivisen syyllisyyden lisäämisessä. Loppujen lopuksi, miesvihamielisen seksismin erottaa muukalaisvihamielisestä rasismista vain irrationaalisen ja obsessiivisen vihan kohde. Vasta kun viha lakkaa olemasta salonkikelpoista voidaan väkivalta-asiaa käsitellä kiihkottomasti ja rakentavasti.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Kaikkea väkivaltaa estettävä

Helsingin Sanomien väite (HS 11.8.), etteivät miehet kärsisi siitä, että meillä edelleen vastustetaan aktiivisesti vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, on järjenvastainen. Miehiin kohdistuvaa väkivalta jää pitkälti juuri tämän painotuksen vuoksi tunnistamatta ja ilmoittamatta. Miehiin kohdistuva väkivalta, joka ei ole mittakaavaltaan ainakaan vähäisempi ongelma kuin naisiin kohdistuva väkivalta, lakaistaan tietoisesti piiloon, jotta sen vähättelyä voitaisiin jatkaa. Onneksi tarjolla on oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoinen vaihtoehto - sukupuolineutraali väkivallan vastustaminen.

Sukupuolineutraali väkivallan vastustaminen ei millään muotoa heikentäisi naisten asemaa, mutta se tekisi selväksi sen, että miesten ja poikien henkeä, terveyttä ja ihmisarvoa pidetään yhtä suuressa arvossa kuin tyttöjen ja naisten. Nykyisen linjan viesti on täysin päinvastainen, mikä on suuri tappio sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle. Ettei vain harjoitettu yksipuolinen politiikka perustuisi stereotyyppiselle ja seksistiselle käsitykselle naisesta ”heikompana astiana”? On sitä paitsi kaikkien etu, että väkivaltaan puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta, ennen kuin se ehtii kasvaa kierteeksi.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

"Ääriliikkeen" edustaja kommentoi (ESS 1.7.2015)

Vanessa Valkama on väärässä väittäessään (ESS 26.6.), että Miesten tasa-arvo ry syyttäisi naisia miesten tasa-arvo-ongelmista. Sitä emme ole tehneet koskaan. Miesten tasa-arvo ry on aina kohdistanut hyvin perustellun kritiikkinsä lainsäätäjiin ja viranomaisiin, heidän sukupuolestaan riippumatta. Katsooko Valkama, ettei kansalaisjärjestöllä, tai ainakaan miesasiajärjestöllä, ole oikeutta arvostella vallanpitäjiä.

Tosiasia nimittäin on, että Suomessa harjoitettu tasa-arvopolitiikka on edelleen yksipuolisen naisasiakeskeistä. Tällä menolla miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmia, joista Valkama on toimittajaksi poikkeuksellisen tietoinen, ei saada ikinä korjattua. Muutos on välttämätön, sillä ongelmat, kuten miehiä syrjivä lainsäädäntö ja poikia syrjivä koulutusjärjestelmä, eivät korjaannu itsestään.

Tasa-arvoviranomaiset ja naisjärjestöt vaativat yhä, että meillä vastustettaisiin vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja jätettäisiin siis miehiin kohdistuva huomiotta. Miesten tasa-arvo ry vaatii tasa-arvoisesti kaikenlaisen väkivallan vastustamista, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Jos tämä tekee meistä äärijärjestön, niin hyvä. Ainakaan emme kuulu tasa-arvon vastustajien leiriin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Miesten tasa-arvo-ongelmista ei puhuta (HS 12.6.2015)

Useat professorit ovat arvostelleet hallitusta tasa-arvonäkökulman unohtamisesta ja leikkausten kohdistamisesta naisiin (HS 11. 6.). Missä oli professorien huoli tasa-arvosta, kun miesvaltaista teollisuutta ajettiin Suomessa taannoin alas? Ilmeisesti työttömillä ja syrjäytyneillä miehillä ei professoreiden mielestä ole väliä. Tasa-arvo taitaa koskea vain korkeasti koulutettuja julkisen sektorin naistyöntekijöitä.

Jos professorit olisivat oikeasti kiinnostuneita tasa-arvosta, he myös vaatisivat ihmisiin kohdistuvan väkivallan – ei vain naisiin kohdistuvan väkivallan – vastustamista.

Suomalaisten korkeakoulujen tasosta on syytä olla huolissaan, jos näin moni professori uskoo yhä sokeasti palkkatasa-arvosta esitettyihin myytteihin. Runsaasta tutkimustiedosta huolimatta miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmat eivät näytä professoreita huolettavan. Ehkä professoreiden pitäisi ottaa ensin malka omasta silmästään?

Juuso Erno

puheenjohtaja, Miesten tasa-arvo ry

________________________________________________ 

Julkaistu Helsingin Sanomissa 12.6.2015.

Konkreettiset ongelmat esille tasa-arvopolitiikassa (TS 29.1.2015)

Tasa-arvoministeri Susanna Huovinen, Pohjoismaiden tasa-arvoasiain ministerineuvoston puheenjohtaja Manu Sareen ja Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteeri Dagfinn Høybråten vaativat sukupuolistereotypioiden murtamista (TS 24.1.).

Ottaen huomioon ihmisen peruspsykologian on utopistista olettaa, että stereotypioista päästäisiin koskaan täysin eroon. Olennaisinta on varmistaa, että ihmiset voivat tehdä omia valintojaan, olivatpa ne sukupuolistereotypioiden mukaisia tai vastaisia, mahdollisimman vapaasti.

Tuulimyllyjä vastaan taistelemisen sijaan tasa-arvopolitiikassa pitäisi keskittyä konkreettisten tasa-arvo-ongelmien, kuten miehiä ja poikia sukupuolen perusteella syrjivän lainsäädännön, korjaamiseen ja viranomaistoiminnassa havaittavan, pääasiassa miehiin kohdistuvan sukupuolisyrjinnän kitkemiseen.
Ikävä kyllä miesasialiikkeen vaatimus tasa-arvolain muuttamisesta tasa-arvoiseksi on torjuttu tasa-arvoviranomaisten toimesta.

Myös esitys siitä, että meillä tasa-arvoisesti vastustettaisiin kaikenlaista väkivaltaa, eikä vain naisiin kohdistuvaa, on kaikunut kuuroille korville. Lisäksi vaikkapa koulutuksellinen tasa-arvo tai vanhempien tasa-arvoisuus erotilanteissa ovat jääneet kaukaisiksi haaveiksi.

Näin ollen Huovisen, Sareenin ja Høybråtenin lupaus siitä, että tasa-arvopolitiikkaan sisällytettäisiin myös miesnäkökulma, on lunastamatta.

Se voi onnistua vain nostamalla tasa-arvopoliittiselle agendalle miesasialiikkeen ajamia teemoja. Ovatko pohjoismaiset tasa-arvoviranomaiset ja poliitikot tähän valmiita?

Juuso Erno,

 

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

_________________

Julkaistu Turun Sanomissa 29.1.2015.

Tasa-arvomaaottelu on uusittava

Ruotsin väitetään peittoavan Suomen tasa-arvossa (HS Mielipide 11.9.).

Vaadin uusintaottelua, sillä lajivalikoima ja pisteidenlaskutapa ovat pielessä. Naisten määrä pörssiyhtiöiden hallituksissa tai parlamenteissa ei kerro tasa-arvon toteutumisesta mitään. Samapalkkaisuus toteutuu Suomessa varsin hyvin. Ruotsissa tilanne on tuskin toinen.

Tasa-arvo-ottelussa pitäisi vertailla ainakin sukupuolten yhdenvertaisuutta lain edessä, koulumenestystä, huoltajuuspäätöksiä, edustusta tasa-arvoelimissä, väkivallan uhriksi joutumista, tehtyjä työtunteja, eliniänodotetta, työtapaturmia, itsemurhia ja asunnottomuutta.

Maiden paremmuusjärjestykseen asettaminen edellyttää uusintaa, mutta sukupuolten järjestys lienee useimmille ilmeinen.

Yhdessä lajissa Suomi voittaa selvästi: länsinaapurissa miesten oikeuksien puolustajat on vaiennettu uhkailulla, mutta meillä miesasialiike vahvistuu.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

_________________

Helsingin Sanomat 14.9.2014

Syyttelystä sukupuolineutraaliuteen (Iltalehti 8.3.2014)

Iltalehden pääkirjoituksessa (6.3.) toivottiin, ettei naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhuminen johtaisi sukupuolisotaan tai syyttelyyn. Ikävä kyllä, näin on jo käynyt. EU:n perusoikeusviraston, vain naisten väkivaltakokemuksia selvittäneen, tutkimuksen julkistamisen jälkeen oikeusministeri Anna-Maja Henriksson sysäsi YLE:n pääuutislähetyksessä (5.3.) vastuun väkivallasta kollektiivisesti miehille. Aivan kuin miehiin ei kohdistuisi lainkaan väkivaltaa ja naiset eivät koskaan väkivaltaan syyllistyisi.

Jos yhteistä tasa-arvopolitiikkaa halutaan rakentaa, on luovuttava näistä miesvihamielisistä asenteista ja tuomittava kaikenlainen väkivalta yhtä lailla, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Sukupuolineutraalit tutkimukset estäisivät syyllistämiset ja uhriutumiset. Nyt tavoitteen toteutuminen on taas askeleen kauempana.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

---

Kova pala tasa-arvopolitiikalle

Miehet ovat tasa-arvolle, tai tasa-arvopolitiikalle, todella vaikea pala (HS 23.2.). Tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetin pitäisi olla sen varmistaminen, että kaikilla, sukupuolesta riippumatta, on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhdenvertainen asema lain edessä. Niin kauan kuin meillä on lakeja ja viranomaisia, jotka syrjivät miehiä sukupuolen perusteella, puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta on vitsailua.  Jos edes tasa-arvolakia ei onnistuta nyt muuttamaan naisia selvästi suosivasta sukupuolineutraaliksi, ei tulevaisuus näytä valoisalle. 

Jotta miesnäkökulma tulisi paremmin huomioiduksi tasa-arvopolitiikassa, on vahvistettava merkittävästi miesedustusta ja miesasiaosaamista tasa-arvoelimissä. On varmistettava, että kaikki julkisen vallan päätökset ja toimenpiteet arvioidaan sekä miesten, että naisten kannalta. Lisäksi Suomen edustajien on huolehdittava, että jatkossa miesnäkökulma vaikuttaa ratkaisuihin kansainvälisillä foorumeilla, kuten vaikkapa YK:ssa.

Kun tämä pohjatyö on saatu valmiiksi, asenteet ja kulttuuri muuttuvat väistämättä tasa-arvoisemmiksi.  Tällöin miesten eliniän pidentämiseen voisi löytyä terveydenhuollon resursseja, poikien alisuorittamista koulutuksessa ei vähäteltäisi ja väkivaltaan suhtauduttaisiin vakavasti uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Nykyiseltä miestyöryhmältä ei kannata odottaa ihmeitä, sillä se tuntuu koostuvan pääosin status quon puolustajista. 

Sosiaalisessa mediassa miesnäkökulma on lähes aina esillä, mutta perinteisessä mediassa sitä ei tahdota muistaa edes silloin kun jutun aiheena on nimenomaan tasa-arvo.  Silti juuri median soisi kamppailevan vallanpitäjien unohtamien oikeuksien puolesta. 

Juuso Erno

STM:n miestyöryhmän jäsen

Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.3.2014