Kova pala tasa-arvopolitiikalle

Miehet ovat tasa-arvolle, tai tasa-arvopolitiikalle, todella vaikea pala (HS 23.2.). Tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetin pitäisi olla sen varmistaminen, että kaikilla, sukupuolesta riippumatta, on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhdenvertainen asema lain edessä. Niin kauan kuin meillä on lakeja ja viranomaisia, jotka syrjivät miehiä sukupuolen perusteella, puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta on vitsailua.  Jos edes tasa-arvolakia ei onnistuta nyt muuttamaan naisia selvästi suosivasta sukupuolineutraaliksi, ei tulevaisuus näytä valoisalle. 

Jotta miesnäkökulma tulisi paremmin huomioiduksi tasa-arvopolitiikassa, on vahvistettava merkittävästi miesedustusta ja miesasiaosaamista tasa-arvoelimissä. On varmistettava, että kaikki julkisen vallan päätökset ja toimenpiteet arvioidaan sekä miesten, että naisten kannalta. Lisäksi Suomen edustajien on huolehdittava, että jatkossa miesnäkökulma vaikuttaa ratkaisuihin kansainvälisillä foorumeilla, kuten vaikkapa YK:ssa.

Kun tämä pohjatyö on saatu valmiiksi, asenteet ja kulttuuri muuttuvat väistämättä tasa-arvoisemmiksi.  Tällöin miesten eliniän pidentämiseen voisi löytyä terveydenhuollon resursseja, poikien alisuorittamista koulutuksessa ei vähäteltäisi ja väkivaltaan suhtauduttaisiin vakavasti uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Nykyiseltä miestyöryhmältä ei kannata odottaa ihmeitä, sillä se tuntuu koostuvan pääosin status quon puolustajista. 

Sosiaalisessa mediassa miesnäkökulma on lähes aina esillä, mutta perinteisessä mediassa sitä ei tahdota muistaa edes silloin kun jutun aiheena on nimenomaan tasa-arvo.  Silti juuri median soisi kamppailevan vallanpitäjien unohtamien oikeuksien puolesta. 

Juuso Erno

STM:n miestyöryhmän jäsen

Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.3.2014

Syyllistämisestä samanarvoisuuteen (Tesso 8/2011)

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki tarjoaa kolumnissaan (Tesso 7/2011) miesten tasa-arvo-ongelmiin tuttua patenttiratkaisua: miesten syyllistämistä. On toki selvää, että miehet voisivat elää terveellisemmin, mutta samaa voi sanoa naisista. Naisten terveyshaasteita ei kuitenkaan kuitata saarnoilla, vaan naisten terveydenhuoltoon panostetaan selvästi enemmän kuin miesten terveydenhuoltoon, vaikka miehet kuolevat nuorempina. Naisilta mm. seulotaan verovaroin rinta- ja kohdunkaulansyöpää, vaikka epäterveelliset elämäntavat lisäävät kummankin syövän riskiä. Tasa-arvon toteuttaminen edellyttää sitä, että miehiä ei jätetä ongelmineen oman onnensa nojaan. Miehistä on huolehdittava siinä missä naisistakin.

Miehille aiheuttavat usein painetta sukupuolirooliodotukset. Sukupuoliroolit ovat molempien sukupuolten luomuksia, eivät yksin miesten. Toisaalta on huomattava, että esimerkiksi miesten suurempaan riskinottovalmiuteen vaikuttaa lisäksi biologia. Sen sijaan, että vaadittaisiin miehiä muuttumaan joksikin ihan muuksi, on sosiaali- ja terveyspuolen palveluita muokattava siten, että miehiä voidaan auttaa sellaisina kuin he ovat. Rooliodotusten keventäminen on toivottavaa, mutta se on pitkän aikavälin projekti, johon viranomaiset voivat vaikuttaa lähinnä välillisesti.

Miesten aseman kohentamiseksi viranomaisten tulisi ensisijaisesti päivittää tasa-arvopolitiikka 2000-luvulle. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ei yksistään riitä ratkaisemaan miesten olemassa olevia tasa-arvo-ongelmia.  Tasa-arvopolitiikan tavoitteiksi on kirjattava mm. miesten eliniän pidentäminen, isien aseman vahvistaminen ja poikien koulumenestyksen parantaminen. Näiden tavoitteiden toteuttamista varten on allokoitava riittävät resurssit ja niiden saavuttamiselle on asetettava aikataulut. Tuloksia tulee varmasti, jos vain löytyy riittävä tahto tehdä töitä niiden eteen.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja