Kesäinen sotilasfarssi

Miehiä sukupuolen perusteella syrjivän asevelvollisuusjärjestelmän puolustuspuheenvuorot (Aamulehti 23.7.[1]) ovat kaikessa irrationaalisuudessaan ja epäloogisuudessaan olleet oivaa kesäviihdettä. Kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei kuitenkaan saa olla mikään vitsi. Oikeusvaltion peruskivi on laki. Niin kauan kuin laissa hyväksytään sukupuolisyrjintä, on turha väittää, että tasa-arvoa todella tavoiteltaisiin. Siksi tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetiksi on ehdottomasti nostettava lainsäädännön muuttaminen sukupuolineutraaliksi.

Koko ikäluokkaa ei toki kannata pistää armeijaan, eihän niin toimita miestenkään kohdalla. Siviilipalvelus on keksitty, ja vapautuksia jaetaan eri syistä varsin monille. Järjestelmä on jo nyt käytännössä valikoiva. Valikoinnissa pitäisi vain keskittyä fyysiseen ja psyykkiseen soveltuvuuteen, ei sukupuoleen. Jos palvelus olisi taloudellisesti ja koulutuksellisesti palkitsevampi, motivoituneita suorittajia löytyisi tarpeeksi vapaaehtoisestikin. Se olisi paljon nykyistä kustannustehokkaampaa.

Samojen oikeuksien ja velvollisuuksien vaatiminen kaikille sukupuolesta riippumatta ei ole tasapäistämistä eikä fundamentalismia. Sitä on nykyisen tasa-arvopolitiikan keskiössä oleva kiintiökiihkoilu, jolla ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä. Vanhempainvapaiden käyttöön, yritysten johtoon tai eri ammatteihin yms. vaaditaan keinolla millä hyvänsä 50/50-sukupuolijakaumaa piittaamatta lainkaan ihmisten valinnanvapaudesta tai erilaisuudesta. Virkavaltaisen utopian tavoittelu tasa-arvon varjolla käy kaikille kalliimmaksi kuin yhdenvertaisuuden suominen vihdoin ja viimein myös miehille. 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

---

[1] http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194827878382/artikkeli/epatasa-arvoa+tasa-arvon+nimissa.html

Aliedustusongelma (Savon Sanomat 21.4.2012)

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on vaatinut kuudelta yliopistolta tasa-arvosuunnitelmien kirjoittamista uusiksi (SS 18.4.). Mäkinen vaatii yliopistoilta toimia mies-nais-asetelman tasapainottamiseksi. Kärjistetysti sanottuna hän vaatii lisää naisprofessoreita.

Miesten aliedustusta korkeakouluopiskelijoissa Mäkinen ei sitä vastoin vaadi korjattavaksi, vaikka se on vaikutuksiltaan epäilemättä kauaskantoisin tasa-arvo-ongelma. Se, ettei miesten osaamista saada täysimittaisesti hyödynnettyä, heikentää Suomen kilpailukykyä.

Miesten aliedustus ylläpitää suomalaisten työmarkkinoiden jyrkkää jakautumista miesten ja naisten aloihin.

Ongelman ydin muotoutuu jo perusopetuksessa, jossa poikien alisuorittaminen on kansainvälisesti verrattuna synkällä tasolla. On syytä edellyttää myös korkeakouluilta määrätietoisempaa toimintaa miesopiskelijoiden osuuden kasvattamiseksi.

Korkeakoulujen on kehitettävä opintojensa rakennetta, sisältöä ja opiskelijoiden sisäänottoa tämä tavoite mielessään. Valinnoissa voisi Mäkisen oppien mukaisesti jopa suosia tasatilanteissa vähemmistösukupuolen edustajia.

Toivottavasti meillä on joskus tasa-arvovaltuutettu, jolta löytyisi kiinnostusta kantaa huolta molempien sukupuolten oikeuksista yhtä lailla.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvoiseen isyyslakiin (Karjalainen 13.11.2011)

Karjalaisen pääkirjoituksessa (Isällä ja lapsella oikeus tietää 5.11.) vaaditaan perustellusti lapsen ja miehen oikeuksien turvaamista meneillään olevassa isyyslakiuudistuksessa. Nykyinen lainsäädäntö korostaa aivan liiaksi äidin asemaa ja oikeuksia. 

Suomessa asuu tällä hetkellä jo 20 000 lasta, joiden isästä ei ole tietoa. Ei voi olla oikein, että yksi osapuoli, eli äiti, voi vastustuksellaan estää isyyden selvittämisen ja riistää näin lapselta isän ja isältä lapsen. Hyvä ja toimiva isäsuhde on lapsen kehityksen kannalta erittäin tärkeä tekijä, eikä oman suvun ja juurien tunteminen ole merkityksetöntä.

Vanhemmuuden tasa-arvoistamisen kannalta on puolestaan olennaista varmistaa, että miehellä (isällä) on perheessä myös oikeuksia, ei pelkästään velvollisuuksia. Tämä on viime kädessä myös naisten etu, sillä miesten oikeuksien vahvistaminen perhe-elämässä edistäisi naisten mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä joustavammin toisiinsa. 

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä on samalla huolehdittava siitä, että lapsen isäksi oletetulla miehellä, vaikkapa äidin aviomiehellä, on heti lapsen synnyttyä oltava halutessaan oikeus varmistua isyydestään DNA-testauksen avulla. Testauksen on oltava mahdollista, vaikka äiti sitä vastustaisikin. Ei äidillekään synnytyssairaalasta kotiuttamisen yhteydessä arvota jotain vierasta vauvaa mukaan elätettäväksi ja kasvatettavaksi, vaan kyllä äiti haluaa ja saa nimenomaan oman jälkeläisensä matkaansa.

Ei ole olemassa mitään syytä, miksi nykyaikaisia tutkimusmenetelmiä ei hyödynnettäisi miesten oikeuksien ja tasaarvon vahvistamiseksi. Kyse on myös siitä, että lapsella on oltava oikeus tietää totuus omasta isästään ja sukutaustastaan.

JUUSO ERNO

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Kuka puolustaisi poikavauvoja? (Helsingin Sanomat 2.4.2011)

Vaikka ei-lääketieteellisistä syistä poikavauvalle tehty ympärileikkaus (HS Kotimaa 31. 3.) selvästi täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, ei Suomen oikeuslaitoksesta näytä olevan hänen perus- ja ihmisoikeuksiensa puolustajaksi.

Niinpä eduskuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden ja ehdokkaiden olisi nyt ehdottomasti osoitettava poliittista johtajuutta ja todistettava, että ihmisoikeudet ja tasa-arvo merkitsevät tässä maassa ihan oikeasti jotakin. Mutta uskaltaako kukaan asettua puolustuskyvyttömien poikavauvojen puolelle julmaa silpomisrituaalia vastaan?

Seuraavan hallituksen on viipymättä ryhdyttävä toimiin uskonnollisista tai kulttuurisista syistä lapsille tehtävien ympärileikkausten kriminalisoimiseksi.

Juuso Erno

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Siilasmaan ryhmä unohti tasa-arvon (Helsingin Sanomat 02.10.2010)

Risto Siilasmaan johtama selvitysryhmä pitää nykyistä, vain miehiä koskevaa, asevelvollisuutta parhaana maanpuolustusratkaisuna Suomelle (HS Kotimaa 29. 9.). On yllätyksetöntä, että Siilasmaan selvitysryhmä asettuu raportissaan miehiin kohdistuvan lainsäädännöllisen sukupuolisyrjinnän puolelle, tasa-arvoa vastaan.

Päättäjät pitävät tunnetusti tasa-arvon edistämisvelvoitetta pelkkänä vitsinä, varsinkin silloin, kun sen toteuttaminen edellyttäisi konkreettisia toimia miesten aseman parantamiseksi.

Samassa hengessä olisi epäilemättä syytä pohtia yhden lisääänen myöntämistä jokaiselle asevelvollisuutensa suorittaneelle miehelle vaaleissa. Olisihan kohtuullista, että suuremmista velvollisuuksista seuraisivat suuremmat oikeudet, etenkin kun asevelvollisten odotetaan olevan tarvittaessa valmiita uhraamaan henkensä heitä syrjivän isänmaan puolesta.

Tietenkin tällainen järjestely olisi naisia sukupuolen perusteella syrjivä, mutta eihän tasa-arvon toteutumisella ole poliittisen eliitin mielestä mitään väliä. Tuorein todiste tästä ajattelutavasta on Siilasmaan selvitysryhmän raportti.

Jos Suomen maanpuolustuskyvystä ollaan vakavissaan kiinnostuneita, varusmiehiä olisi kohdeltava ihmisinä ja puolustusvoimien arvokkaimpana voimavarana eikä tykinruokana tai orjatyövoimana. Tässä suhteessa raportti sisältää lupauksia paremmasta.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvoa vai kaksinaismoralismia? (Kainuun Sanomat 20.5.2010)

Pirkko Keskinen kritisoi kolumnissaan (Kainuun Sanomat 14.5.) kovasanaisesti espoolaisen miesaktivistin Jarmo Liuksen tasa-arvonäkemyksiä (Helsingin Sanomat 13.5). Keskisen kritiikki edustaa yksipuolisen naiskeskeistä ja pohjimmiltaan miesvihamielistä ajattelua perinteisimmillään.

Tietenkin miehet voivat omaksua terveellisemmät elämäntavat, opiskella ahkerammin tai viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Jokainen on oman onnensa seppä, ja sitä saa, mitä tilaa.

Mutta ihan yhtä lailla naiset voivat hakeutua kovapalkkaisempiin töihin, panostaa enemmän uraansa ja sallia isille tasa-arvoisemman aseman perheessä (myös eron jälkeen).

Naisille ei vain ole suomalaisessa tasa-arvokeskustelussa tällaisia vaatimuslistoja pahemmin esitetty. Ei varsinkaan naisjärjestöjen tai niin sanottujen tasa-arvoviranomaisten toimesta. Siinä missä miehiä yhä edelleen vaaditaan ottamaan itseään niskasta kiinni ja kantamaan vastuu valinnoistaan, odotetaan koko yhteiskunnan, miehet mukaan luettuina, automaattisesti tukevan ja auttavan naisia kaikessa. Tämä on kaksinaismoralismia pahimmillaan. Sitä paitsi, naisten esittäminen täysin avuttomina uhreina, joista ei muka olisi oman onnensa sepiksi ja miesten veroisiksi vastuunkantajiksi, on seksististä naisten vähättelyä.

On selvää, että sen enempää naisten kuin miestenkään tasa-arvo-ongelmat eivät ole vain seurausta yksilötason valinnoista. Ongelmia luovat ja ylläpitävät myös rakenteet: sukupuoliin kohdistuvat rooliodotukset, lainsäädäntö ja viranomaisten toiminta. Miehiin kohdistuva rooliodotus uraorientoituneesta ja valittamatta puurtavasta perheen elättäjästä, vain miehiin kohdistuva asevelvollisuus ja hätäkeskuspäivystäjän välinpitämättömyys perheväkivallasta kärsivää isää kohtaan ovat esimerkkejä näistä epätasa-arvoa tuottavista rakenteista.

Koska sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö tai muutkaan viranomaisorganisaatiot eivät ole tehneet yhtään mitään näiden miehiä syrjivien rakenteiden purkamiseksi, vaikka se on niiden lakisäätäinen velvollisuus, on Lius täysin oikeassa arvostellessaan niitä miesten hyvinvoinnin ja tasa-arvo-ongelmien unohtamisesta. Miksi miesten pitäisi alistua toisen luokan kansalaisen osaan enää yhtään pidempään?

En tiedä, miksi Pirkko Keskinen suhtautuu niin negatiivisesti miesaktivistien ponnisteluihin tasa-arvon edistämiseksi. Eikö olisi lopulta myös naisten kannalta parempi, jos miehillä menisi paremmin, jos molemmilla sukupuolilla olisi samat oikeudet ja velvollisuudet ja jos molemmat sukupuolet puhaltaisivat yhteen hiileen?

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Mielipidekirjoitus on vastaus tähän Kainuun Sanomien kolumniin:

Miehet puuttukoot itse pahoinvointiinsa

Poikien annetaan syrjäytyä koulussa (Helsingin Sanomat 13.5.2010)

Laura Norrman väitti (HS Mielipide 7. 5.) poikia hyysättävän Suomessa. Tosiasiat kertovat toista: suurin osa koulupudokkaista ja syrjäytymiskierteeseen ajautuvista on poikia, pojat joutuvat useammin väkivallan uhreiksi, tekevät enemmän itsemurhia, kärsivät suuresti yksinäisyydestä sekä hyvien roolimallien puutteesta ja niin edelleen.

On koululaitoksen velvollisuus tehdä kaikkensa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Tätä velvoitetta ei todellakaan voi kuitata vain nostamalla kädet pystyyn 7–16-vuotiaiden koulupoikien väitetyn laiskuuden ja vastuuttomuuden edessä. Myös pojista on koulutettava vastuuntuntoisia, innokkaita ja osaavia opiskelijoita. Koska tässä ei nykyisellä systeemillä onnistuta likimainkaan riittävästi, on poliittisten päättäjien velvollisuutena luoda viipymättä tavoiteohjelma tilanteen korjaamiseksi.

Pienenä kansakuntana meillä ei ole varaa haaskata poikien potentiaalia ja sietää heidän syrjäytymistään nykyiseen malliin. Poikien ja miesten tasa-arvo-ongelmien korjaaminen hyödyttäisi koko yhteiskuntaa, myös tyttöjä ja naisia. Siksi tarvitsemme kipeästi tasa-arvoista tasa-arvopolitiikkaa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvokeskusteluun saatiin vihdoin raikas tuulahdus (Helsingin Sanomat 10.4.2010)

Anna-Liisa Mikkelän mielestä (HS Mielipide 7. 4.) tilastotutkija Pauli Sumasen Sunnuntaidebatti (HS 3. 4.) edustaa tunkkaista taantumuksellisuutta.

Sumasen ajatuksia herättävä puheenvuoro on itse asiassa raikas ja kauan odotettu keväinen tuulahdus suomalaisen tasa-arvokeskustelun jääkautisessa ilmapiirissä.

Naistutkimuksen tekijät tai tasa-arvosta vastaavat viranomaiset, poliittisista päättäjistä nyt puhumattakaan, eivät ole koskaan osanneet, halunneet tai uskaltaneet lähestyä palkkatasa-arvokysymystä yhtä ennakkoluulottomasti.

Sivistysvaltiossa painavien yhteiskunnallisten ratkaisujen on kuitenkin rakennuttava kriittistä tarkastelua kestävien tosiasioiden eikä ideologisten uskomusten varaan.

Niinpä tohtori Pentti Arajärven johtaman samapalkkaisuusohjelman seurantaryhmän on, ihan koko ohjelman uskottavuuden vuoksi, otettava arvioinnissaan Sumasen näkemykset huomioon.

Juuso Erno

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Pauli Sumasen Sunnuntaidebatti-kirjoitus (Helsingin Sanomat 3.4.2010):

"Hyvinvointimme nojaa miesten uutteruuteen"

Miesasiaa (Satakunnan Kansa 16.2.2010)

On valitettavaa, että jotkut naisasianaiset kokevat miesten oikeuksien ja ongelmien esille nostamisen uhkaksi (Satakunnan Kansan Sunnuntai-liite 31.1.). Ihmetellä sopii, miksi miehet eivät saisi pyrkiä asemansa parantamiseen, ihan siinä missä naisetkin.

Monet miesten tasa-arvo-ongelmista, kuten lakiin kirjattu "puoliyleinen" asevelvollisuus, ovat tasa-arvo-ongelmista niitä vakavimpia, sillä niissä sukupuolisyrjintä tapahtuu viranomaisten toimesta tai tuella.

Miesasialiikkeen tarkoituksena ei silti ole kilpailla siitä, kenen asema on huonompi, naisten vai miesten, vaan tavoitteena on luoda Suomeen miehetkin huomioiva tasa-arvopolitiikka.

Väkivaltakeskustelussa miesasialiike on huolissaan siitä, että Suomessa hyväksytään vähintäänkin hiljaisesti miehiin kohdistuva väkivalta. Naisten väkivaltaisuuden lakaisemista maton alle piiloon ei myöskään voi pitää hyväksyttävänä. Jos naisiin kohdistuvaa väkivaltaa halutaan oikeasti vähentää, on samalla myös miehiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustettava aktiivisin toimin. Vain siten voidaan tehokkaasti estää väkivallan kierteen syntyminen.

Palkkavertailuja tehtäessä on huomioitava mm. tehty työaika ja työtehtävien laatu. Työmarkkinat jakautuvat Suomessa melko jyrkästi naisten ja miesten aloihin. Tämän tilanteen muuttamiseksi on panostettava erityisesti koulutukselliseen tasa-arvoon: pojista on koulutettava menestyjiä, ei syrjäytyjiä. Poikien potentiaalin nykyistä tehokkaampi hyödyntäminen auttaisi koko yhteiskuntaa, naisiakin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Turhat ympärileikkaukset on kiellettävä (Aamulehti 15.2.2010)

Mikko Pulliainen aliarvioi Korkeimman oikeuden ympärileikkauspäätöksen merkityksen (AL 11.2.): oikeuslaitos ei ole vain hukannut logiikkaansa, vaan luonut Suomesta luokkayhteiskunnan, jossa ihmisen oikeudet riippuvat hänen sukupuolestaan ja hänen vanhempiensa uskonnollisesta vakaumuksesta.

Toisin sanoen, Korkein oikeus on päättänyt, etteivät juutalais- ja muslimiperheiden poikavauvat ole ihmisinä yhtä arvokkaita kuin muut. Voi hyvin kysyä, mitä virkaa on tällaisella oikeuslaitoksella, joka ei ilmeisestikään uskalla puolustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perus- ja ihmisoikeuksia.

Mikään yllätys ei ole se, että tasa-arvoasioista vastuussa oleva Sosiaali- ja terveysministeriö ei puolusta näitä poikavauvoja, vaan päinvastoin tukee heidän pahoinpitelyjensä mahdollisimman sujuvaa järjestämistä. STM:ssä ei kerta kaikkiaan suostuta tajuamaan, että myös miehillä ja pojilla on oltava oikeus tasa- ja ihmisarvoon.

Suomessa onkin viipymättä ryhdyttävä toimiin uskonnollisista tai kulttuurisista syistä alaikäisille tehtävien ympärileikkausten kriminalisoimiseksi.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n pj.

Sofi Oksasen seksismi on tuomittava! ( Iltalehti 29.11.2009)

Kirjailija Sofi Oksasen mukaan tyypillinen suomalainen mies ei osaa ilmaista tunteitaan kuin väkivaltaan turvautumalla (IL 24.11.)

Todellisuudessa kaikki tilastot ja tutkimukset osoittavat, että ylivoimainen valtaosa
suomalaismiehistä viettää täysin rauhanomaista elämää, joten tyypillinen suomalainen mies ei ilmaise tunteitaan väkivaltaisesti.

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tuoreen selvityksen mukaan naisten kuolleisuus henkirikoksiin on Suomessa Euroopan Unionin yhdenneksitoista korkein, kun miesten kuolleisuus henkirikoksiin on unionin seitsemänneksi korkein. Huomionarvoista tässä yhteydessä on, että Viron vertailukelpoiset henkirikosluvut ovat paljon suuremmat. Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa tuomitaan yleisesti ja jyrkästi naisiin kohdistuva väkivalta.

Ikävä kyllä, miehiin kohdistuvan väkivallan kohdalla tilanne on toinen: tuoreen kyselyn mukaan jopa 40 prosenttia suomalaistytöistä pitää poikaystävän lyömistä hyväksyttävänä. Oksasenkin omaksuman mustavalkoisen ajattelun, jossa mies on aina väkivallantekijä ja nainen viaton uhri, veristä satoa tullaan niittämään vielä pitkään.

Pidän Oksasen valheellista väitettä törkeän seksistisenä, miesvihamielisenä ja äärimmäisen loukkaavana. Yllätyksettömästi maan johtavat tasa-arvoviranomaiset, jotka tässä taannoin niin kärkkäästi paheksuivat Audi-miehen mielipiteitä, ovat täysin hiljaa nyt, kun miehiä halvennetaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Mielipidekirjoitus Kalevassa 7.11.2009

Kasvatustieteen professori Elina Lahelma on huolissaan siitä (Kaleva 4.11.2009), että median koulumenestystä kuvaavat jutut korostavat liikaa sukupuolieroa. Poikien ja miesten huonompi koulu- ja opiskelumenestys on kuitenkin yksi merkittävimmistä tasa-arvo-ongelmista Suomessa. Siitä ei ole puhuttu tarpeeksi mediassa, eivätkä viranomaiset ole ryhtyneet toimiin epäkohdan korjaamiseksi.

Pisa-tutkimukset osoittavat, että sukupuolten välinen ero koulumenestyksessä ja oppimistuloksissa on poikkeuksellisen suuri Suomessa. Valtaosa koulupudokkaista on poikia ja monella pojalla syrjäytymiskierre alkaa juuri kouluiässä. Toki on selvää, että kaikki tytöt eivät ole kaikkia poikia parempia koulussa: se ei kuitenkaan poista poikiin kohdistuvaa tasa-arvo-ongelmaa mihinkään.

Hallituksen tasa-arvo-ohjelmassa on asetettu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi sukupuolten välisen ammatillisen segregaation poistaminen. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että poikien koulumenestyksen parantamiseen on kiinnitettävä enemmän huomiota. Monilla aloilla naisten osuus korkeakouluopiskelijoista on jopa 80-90 prosenttia. Segregaation lieventäminenkin edellyttää määrätietoisia toimia miesten osuuden lisäämiseksi.

Kiristyvässä globaalissa kilpailussa ja väestön ikääntyessä suomalaisella yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa haaskata poikien potentiaalia. Se on saatava hyötykäyttöön paljon nykyistä tehokkaammin. Koko kansakunnan edun mukaista on, jos miehet pärjäävät nykyistä paremmin opinnoissaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Mielipiteistä vastaa niiden esittäjä itse (Kaleva 6.9.2009)

Kalevan pääkirjoituksen (3.9.) mukaan Audin (entinen) myyntijohtaja Esko Kiesi olisi naisista esittämillään mielipiteillä häpäissyt ennen kaikkea miehet. Tätä ajatusta on mahdoton ymmärtää tai hyväksyä.

Miten minulle täysin tuntemattoman autokauppiaan esittämät henkilökohtaiset mielipiteet muka häpäisisivät minut? Minullahan on aivan omat, varsin toisenlaiset, mielipiteeni. Suomessa on tietääkseni ainakin vielä toistaiseksi voimassa mielipiteen- ja sananvapaus, joten on luonnollisesti selvää, että esitetyistä mielipiteistä vastaa vain niiden esittäjä itse, eikä mitään kollektiivista vastuuta, edes miesten kesken, ole olemassa.

Miksi tämä hyväksi ja oikeudenmukaiseksi havaittu linja ei kelpaa Kalevan päätoimitukselle?

Jos tässä kohussa joku on itsensä todella pahasti häpäissyt, niin ne tekopyhät ja kaksinaismoralistiset hurskastelijat, jotka ovat kovaan ääneen olleet tuomitsemassa Kiesin näkemykset, mutta jotka ovat vaienneet täysin esimerkiksi silloin, kun lupamaksuvaroilla pyöritettävä Yleisradio on lähettänyt viikosta toiseen törkeän seksististä, miehiä halventavaa radio-ohjelmaa.

Miksi tasa-arvoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin, tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner taikka sanomalehti Kaleva eivät reagoineet mitenkään, kun toimittaja Anne Moilanen nimitteli Tulta munille -ohjelmassaan miehiä ”gorillasta seuraaviksi, yksiaivosoluisiksi viettiolioiksi”, väitti suomalaisten miesten tappavan puolisoitaan läjäpäin ja uhkaili väkivallalla niitä miehiä, jotka ovat rohjenneet nostaa esille miesten tasa-arvo-ongelmia?

Tai silloin, kun toimittaja Kirsi Virtanen ilmoitti, että hänen mielestään miesten aivot ovat kuin ”Pohjois-Korea pimennyksen aikaan”? Moilanen tai Virtanen eivät voi vetäytyä huumorin taakse piiloon, sillä sitä selitystä ei ole Kiesinkään kohdalla hyväksytty.

Ilmeisesti ministeri Wallinin, tasa-arvovaltuutettu Mäkisen, toimitusjohtaja Jungnerin ja sanomalehti Kalevan mielestä seksistisissä ja loukkaavissa mielipiteissä ei ole yhtään mitään vikaa, kunhan ne vain kohdistuvat miehiin. Mistään tasa-arvosta sukupuolten välillä ei voida Suomessa edes haaveilla niin kauan kuin tällaista kaksinaismoralismia ja selkärangattomuutta suvaitaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n pj. Helsinki

Asepalvelus pitää muuttaa tasa-arvoiseksi (HS 1.5.2009)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin kertoi (HS 28.4.2009), ettei hän aio tehdä mitään asevelvollisuuden tasa-arvoistamiseksi. Palkka-armeija tulisi liian kalliiksi, ja nykyinen järjestelmä on hänen mukaansa "paras tiedossa olevista".

Toki on halvempaa teettää asevelvollisuus miehillä ilmaisena pakkotyönä kuin maksaa siitä riittävä korvaus. Samalla logiikalla mikä tahansa julkishyödyllinen työ olisi halvinta teettää pakkotyönä. Sukupuolisyrjintään perustuva järjestelmä ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen.

Maanpuolustuksen tärkeyden korostaminen ei voi oikeuttaa tasa-arvon sivuuttamista. Uskottava maanpuolustus voidaan järjestää myös ilman sukupuolisyrjintää.

Tasa-arvoa ei voi sivuuttaa myöskään sillä perustelulla, että miesten asevelvollisuudella on laaja kannatus. Tasa-arvo ei ole mikään huutoäänestys – myös lainsäädännön on oltava tasa-arvoinen.

Tasa-arvon on koskettava myös niitä elämänalueita, joilla miesten asema on naisten asemaa huonompi. Mitään niin räikeää epätasa-arvoisuutta ei Suomessa ole kuin vain miehille pakollinen asevelvollisuus. Voidaankin kysyä, mitä käyttöä on tasa-arvoministerillä, joka ei hoida tehtäviään.

JUUSO ERNO

puheenjohtaja Miesten tasa-arvo -yhdistys



Mielipidekirjoitus oli vastaus tähän lehtijuttuun (HS 27. 4. 2009):



"Tasa-arvoministeri ei halua puuttua vain miehiä koskevaan asevelvollisuuteen

Myöskään puolustusministeri ei näe nykymallissa tasa-arvo-ongelmaa

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r) ymmärtää, ettei "tietenkään kaikkien mielestä voi tuntua tasa-arvoiselta, jos jokin velvollisuus koskee vain toista sukupuolta". Wallin ei kuitenkaan halua puuttua nykyjärjestelmään.

"Mikä olisi vaihtoehto? Tämä vaatii kokonaisvaltaisen lähestymistavan. Olen pohtinut tätä paitsi tasa-arvoministerinä myös reservin kapteenina, ja nykyinen järjestelmä on paras tiedossa olevista."Armeijan sisäänottomääriä ja reserviä ei tarvitse laajentaa molempiin sukupuoliin, palkka-armeija ei sovellu Suomeen ja olisi kallis, ja täysin vapaaehtoisesti ei voida järjestää uskottavaa puolustusta, Wallin luettelee perusteluja. "Maan turvallisuus ja valtion menojen kattaminen eivät voi milloinkaan pohjautua vapaaehtoisuuteen. Valtio vaatii verojen maksua kaikilta ja asevelvollisuutta miehiltä."

Eduskunnan tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) ei myöskään näe miesten syrjintää ongelmana: "Turha tehdä tästä tasa-arvokysymystä, maanpuolustus on tärkeämpää."

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) on samoilla linjoilla: "En ole havainnut laajaa kannatusta tasa-arvonäkökulmalle, joten nykymallin pohjalta mennään."

Ministerit Häkämies ja Wallin olisivat valmiita ainoastaan kohdistamaan kutsuntakirjeet myös naisille, jolloin naiset saisivat paremmin tietoja armeijavaihtoehdosta. Palvelukseen astuminen olisi edelleen vapaaehtoista.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk) katsoo asiaa käytännölliseltä kannalta:"Puolustusvoimilla ei ole fasiliteettiä kouluttaa koko tyttöjen ikäluokkaa, se vaatisi mittavat organisoinnit. Miesten asevelvollisuudelle puolestaan on vahva kansalaisten ja poliitikkojen tuki." Korkeaoja myöntää nykymallin epätasa-arvoiseksi, mutta muistuttaa, ettei sitä ole todettu perustuslain vastaiseksi.

Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Henna Leppämäki pitää miesten asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmana. "Siinä naiset ja miehet eivät ole lain edessä tasa-arvoisia.""Unioni ei kuitenkaan lähde ensimmäisenä vaatimaan yleisen asevelvollisuuden poistamista, vaan toivoisin, että miehet itse tarttuisivat tähän. Meiltä kyllä tulee tukea.

"Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Leena Ruusuvuori sanoo, että asevelvollisuudessa voi olla tasa-arvo-ongelmaa. Aikanaan naisten vapaaehtoistakin palvelusta vastustanut Ruusuvuori on kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi ensin saada itse armeija tasa-arvoisemmaksi ja vasta sen jälkeen pohtia yleisen asevelvollisuuden tilannetta.

Myös naista syrjivää

Asevelvollisuuden suorittaminen viivästyttää opintojen aloittamista sekä ura- ja palkkakehitystä. Puolustusvoimien mukaan armeija-aika maksaa varusmiehelle itselleen noin 10 000 euroa vuodessa.

Väitöskirjansa puolustusvoimista ja sukupuolesta tehnyt tutkija Teemu Tallberg sanoo, armeija on keskeinen miesten epätasa-arvoa ylläpitävä instituutio. Sama järjestelmä kuitenkin syrjii myös naisia, koska koko turvallisuusala on hyvin sukupuolittunut. Armeijan kautta miesvaltaisuus leviää poliisiin, rajavalvontaan ja tulliin. Myös työhönotossa saatetaan suosia armeijan käynyttä.

"Lisäksi armeija pitää yllä sukupuolittuneita käsityksiä organisoinnista ja johtamisesta. Voidaan myös kysyä, pitääkö puhe 'kansanarmeijasta' ja 'kansalaisvelvollisuuksista' yllä sukupuolittuneita käsityksiä kansalaisuudesta ja demokratiasta,", Tallberg huomauttaa."