Naispoliitikko voi selittää kritiikkiä sukupuolellaan (HS 13.3.2013)

Pääkirjoitus Nainen on tänäänkin miehen paras ystävä  (HS 8.3.2013) on malliesimerkki siitä, miten eri tavoin mies- ja naispoliitikkoja kohdellaan julkisuudessa. Naispoliitikkojen kokemuksia pidetään totuutena, jota ei sovi kyseenalaistaa. Miespoliitikkojen kokemuksia sitä vastoin arvioidaan kriittisesti, kuten median toimivassa demokratiassa kuuluukin. 

Ei tarvitse olla einstein ymmärtääkseen, että naiskortin pelaamisella useat naispoliitikot pyrkivät torjumaan toimintaansa kohdistuvaa, täysin oikeutettua kritiikkiä. Nyky-Suomessa onnistunut uhriutuminen tuo valtaa. 

Osaavat naispoliitikot eivät tarvitse suojakseen mitään sukupuolierityistä silkkihansikaskohtelua, sillä he hallitsevat asiansa poliittisessa paineessakin.

Surkuhupaisaa on, että kovimmin kohtelustaan valittavat ovat usein juuri niitä naispoliitikkoja, jotka eivät ikinä olisi päässeet yhtä pitkälle miehinä. Syvälle juurtuneen kiintiöajattelun lisäksi naispoliitikot pääsevät helposti nauttimaan sellaisesta positiivisesta naistenlehti- ja lööppijulkisuudesta, josta miespoliitikot voivat vain haaveilla.

Vähättelyyn moni miespoliitikko sen sijaan törmää, etenkin uransa alussa.

Heidän on kestettävä se miehekkäästi vaieten, sillä valittamalla he vain saattaisivat itsensä naurunalaisiksi. Niinpä esimerkiksi pojittelu on Suomessa täysin julkista ja arkipäiväistä. Sitä ei tarvitse etsiä tai keksiä, eikä se kelpaa tekosyyksi epäonnistumisille. 

Juuso Erno 

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Pari kysymystä Ylioppilaslehdelle

Ylioppilaslehti on päättänyt näyttävästi protestoida Pörssiklubia vastaan (1.2.), koska Pörssiklubi ei hyväksy jäsenikseen naisia.

Koska olette ryhtymässä vastaaviin iskuihin Naisasialiitto Unionia, poliittisia naisjärjestöjä, Tyttöjen Taloja ja vaikkapa niitä lukemattomia vain naisille avoimia kuntosaleja vastaan? Vai aiotteko olla avoimesti tekopyhiä kaksinaismoralisteja?

On suorastaan koomista, millainen numero Suomen ainoasta (?) vain miehille avoimesta kerhosta on saatu aikaiseksi, kun samaan aikaan erilaiset miehiltä suljetut tilat ja yhteisöt ovat lisääntyneet kuin sienet sateella. Usein vieläpä "tasa-arvon" nimissä.

Voisi kenties ajatella, että yhdistymisvapaus antaisi ihmisille mahdollisuuksia perustaa sellaisia yhdistyksiä, joita he katsovat tarvitsevansa. Jos joku haluaa kokoontua ensisijaisesti, tai jopa pelkästään, mies- tai naisporukalla, niin mitäpä siitä. Mitä se on meiltä muilta pois? Ainahan voi perustaa oman, kilpailevan yhdistyksen. Miesnäkökulmasta oikeastaan vain valtiovallan erilainen suhtautuminen mies- ja naisasiajärjestöjen tukemiseen ja kuuntelemiseen sekä kuntien selvästi nihkeämpi suhtautuminen poika- kuin tyttötyöhön, ovat todellisia tasa-arvo-ongelmia.

Tasa-arvon edistämisen kannalta olennaisinta olisi epäilemättä tarttua sellaisiin suuriin tasa-arvo-ongelmiin kuin puoli-yleiseen asevelvollisuuteen, eroisien heikkoon asemaan tai miesten aliedustukseen korkeakoulutuksessa. Niihin puuttuminen on kuitenkin haastavampaa, sillä nämä ongelmat ovat usein monisyisiä ja vaikeasti ratkaistavia. Helpompaa on siis jättää ne huomiotta, kuten suomalaisessa mediassa on pitkälti ja onnistuneesti tehty tähänkin asti. 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Ylioppilaslehti ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Naisille vaaditaan erityiskohtelua

Turun Sanomat 8.2 2011 02:31:03

Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäen puheista nostattamalla nostatettu kohu osoittaa hyvin, miten kaksinaismoralistista, tekopyhää ja vääristynyttä suomalainen tasa-arvokeskustelu nykyisin on.

Koska huumori on taitolaji ja koska huumorintajuttomuus on niin yleistä, on huumoria käytettävä hyvin harkiten julkisuudessa. Jälkiviisaasti voi tietysti pohtia, olisiko Keskon johdon kannattanut harkita enemmän ja hauskuuttaa vähemmän.

Sanan- ja mielipiteenvapauden rajojen on kuitenkin oltava kaikille yhteneväiset. Kun laajalevikkinen ja arvostettu Financial Times keskittyi taannoin ylistämään ulkoministeri Alexander Stubbin tyylikkyyttä ja urheilullisuutta, suomalainen media tai ns. tasa-arvoviranomaiset eivät paheksuneet ulkoministerimme esineellistämistä sanallakaan.

Kun Matti Vanhasen seksikkyyttä kehuttiin Euroopan turuilla ja toreilla, Suomessa oltiin korkeintaan huvittuneita. Missään ei näkynyt tuomitsevia puheenvuoroja tai anteeksipyyntövaatimuksia.

Toisin sanoen, naisille ei vaadita tasa-arvoista kohtelua, vaan erityiskohtelua. Vaikka lehtien kansikuva- ja muotimallina toimiminen tarjoaa monille naispoliitikoille runsaasti tavoiteltua positiivista julkisuutta, on valitus ulkonäkökeskeisyydestä ja -paineista tauotonta.

Miehille taas asetetaan täysin kohtuuttomia ja keskenään ristiriitaisia odotuksia; yhtäältä vaaditaan herrasmiesmäisyyttä ja toivotaan jopa flirttailua, toisaalta korostetaan tiukkaa sukupuolineutraaliutta ja tulkitaan jo katseet ja kehutkin seksuaaliseksi häirinnäksi.

Toimipa mies niin tai näin, hän tekee aina väärin. Todellisesta tasa-arvosta ei voida edes haaveilla, ennen kuin näin miesvihamielisestä asenneympäristöstä päästään aidon keskinäisen kunnioituksen ilmapiiriin.

Tasa-arvokeskustelun kaksinaismoralismille ja tekopyhyydelle on taas kerran antanut kasvot huumoriasiantuntijana esiintyvä tasa-arvoministeri Stefan Wallin. Hän on hiljaisesti hyväksynyt oman puolueensa naiskansanedustajan seksistisen blogikirjoittelun, hän on palkinnut miesaktivisteille tappouhkauksia esittäneen lehden, hän ei ole koskaan reagoinut median miesvihamielisiin puheisiin tai kirjoituksiin, hän ei ole uskaltanut puolustaa tv-tanssikilpailuun osallistumisensa vuoksi uhkauksia saanutta pakolaisnaista, eikä hän ole koko ministerikaudellaan tehnyt yhtään mitään miesten tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi tai miesten oikeuksien edistämiseksi.


Juuso Erno, Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/195210.html

Tasa-arvo on tasa-arvoministeriltä hukassa (Iltalehti 18.6.2010)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin osoittaa jälleen kaksinaismoralisminsa ja tekopyhyytensä (IL 16.6.) paheksumalla Iltalehden uutisointia tulevasta pääministeristä Mari Kiviniemestä.

Kun miespolitiikoista on lehdissä julkaistu paljon paljastavampia kuvia, on ministeri Wallin ollut hiirenhiljaa. Hiljaa hän on ollut myös vaikkapa kirjailija Sofi Oksasen suomalaisia miehiä halventaneista kommenteista tai lupamaksuvaroilla tuotetuista YLE:n ohjelmista, joiden asenteellinen miesviha tulta munille- linjauksineen on ollut täysin pidäkkeetöntä. Väistämätön johtopäätös tästä kaikesta on se, että tasa-arvoministeri Wallin pitää miehiä vähempiarvoisina kuin naisia.

Ministeri Wallinin kannattaisi lehtien lueskelun sijasta keskittyä työnsä hoitamiseen. Toistaiseksi hänen suorituksensa tasa-arvoministerinä on ollut täysin ala-arvoinen. Hän on nimittäin jättänyt 50 prosenttia töistään täysin tekemättä: Wallinin ministerikaudella ei ole pantu tikkua ristiin miesten oikeuksien edistämiseksi tai miesten tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseksi.

Toivoa sopii, että ensi eduskuntavaalien jälkeen tähän maahan saadaan vihdoin ja viimein tasa-arvoministeriksi sellainen henkilö, joka tietää, mitä tasa-arvo tarkoittaa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja