Pari kysymystä Ylioppilaslehdelle

Ylioppilaslehti on päättänyt näyttävästi protestoida Pörssiklubia vastaan (1.2.), koska Pörssiklubi ei hyväksy jäsenikseen naisia.

Koska olette ryhtymässä vastaaviin iskuihin Naisasialiitto Unionia, poliittisia naisjärjestöjä, Tyttöjen Taloja ja vaikkapa niitä lukemattomia vain naisille avoimia kuntosaleja vastaan? Vai aiotteko olla avoimesti tekopyhiä kaksinaismoralisteja?

On suorastaan koomista, millainen numero Suomen ainoasta (?) vain miehille avoimesta kerhosta on saatu aikaiseksi, kun samaan aikaan erilaiset miehiltä suljetut tilat ja yhteisöt ovat lisääntyneet kuin sienet sateella. Usein vieläpä "tasa-arvon" nimissä.

Voisi kenties ajatella, että yhdistymisvapaus antaisi ihmisille mahdollisuuksia perustaa sellaisia yhdistyksiä, joita he katsovat tarvitsevansa. Jos joku haluaa kokoontua ensisijaisesti, tai jopa pelkästään, mies- tai naisporukalla, niin mitäpä siitä. Mitä se on meiltä muilta pois? Ainahan voi perustaa oman, kilpailevan yhdistyksen. Miesnäkökulmasta oikeastaan vain valtiovallan erilainen suhtautuminen mies- ja naisasiajärjestöjen tukemiseen ja kuuntelemiseen sekä kuntien selvästi nihkeämpi suhtautuminen poika- kuin tyttötyöhön, ovat todellisia tasa-arvo-ongelmia.

Tasa-arvon edistämisen kannalta olennaisinta olisi epäilemättä tarttua sellaisiin suuriin tasa-arvo-ongelmiin kuin puoli-yleiseen asevelvollisuuteen, eroisien heikkoon asemaan tai miesten aliedustukseen korkeakoulutuksessa. Niihin puuttuminen on kuitenkin haastavampaa, sillä nämä ongelmat ovat usein monisyisiä ja vaikeasti ratkaistavia. Helpompaa on siis jättää ne huomiotta, kuten suomalaisessa mediassa on pitkälti ja onnistuneesti tehty tähänkin asti. 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Ylioppilaslehti ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Leikittelyä tasa-arvolla (Länsiväylä 23.6.2010)

Seppo Korkmanin mukaan tasa-arvo on asia, jonka kanssa ei kannata leikkiä (Länsiväylä pääkirjoitus 13.6.2010).

Kunpa asia olisikin näin. Valitettavasti vain edes sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä varten palkatut viranomaiset eivät suhtaudu tasa-arvoon vakavasti silloin kun tasa-arvon toteuttaminen edellyttäisi miesten oikeuksien huomioimista tai edistämistä.

Hyvän esimerkin tästä tarjoaa tasa-arvovaltuutetun toiminta. Tasa-arvovaltuutettu hyväksyi viime vuonna Naisasialiitto Unionin päätöksen hakea juristipäivystäjikseen ainoastaan naisia sillä perusteella, että Naisasialiitto Unioni ilmoitti, ettei se usko miesjuristien kykenevän hoitamaan naisasiakkaiden asioita.

Miesten syrjintää rekrytoinnissa puolusteltiin myös sillä, että Naisasialiitto Unioni väitti siten pyrkivänsä edistämään sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista, eikä tasa-arvovaltuutettu löytänyt tästäkään selityksestä mitään vikaa.

Sukupuolisyrjintä rekrytoinnissa on siis tasa-arvovaltuutetun mielestä ihan hyväksyttävää, kunhan syrjintään syyllistyvä muistaa väittää edistävänsä tasa-arvoa syrjintää harjoittamalla. Työnhaussa harjoitettua sukupuolisyrjintää voi tasa-arvovaltuutetun mukaan ilmeisesti myös puolustella työnhakijaan kohdistuvalla seksistisellä vähättelyllä ja hakijan ammattitaidon kyseenalaistamisella.

Välttääkseen tasa-arvolaista kumpuavat valituskiistat jatkossa, Espoon kaupungin kannattaa epäilemättä ottaa omaan käyttöönsä nämä Naisasialiitto Unionin kehittämät ja tasa-arvovaltuutetun siunaamat selitykset.

Eihän Espoon kaupungilta voida vaatia yhtään sen suurempaa vakavuutta tasa-arvoasioissa kuin Naisasialiitto Unionilta tai tasa-arvovaltuutetultakaan.

Kuntatyönantajana Espoo voi tietysti aina vedota myös siihen, että miehet ovat selvästi aliedustettuja kunta-alan työntekijöiden joukossa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

_______________________

Kirjoitus on vastaus Länsiväylä-lehden pääkirjoitukseen (13.6.2010):

Tasa-arvolailla ei kannata leikitellä