Hyvää kansainvälistä miestenpäivää!

Tänään (19.11.2017) on kansainvälinen miestenpäivä. Päivä ei ehkä vielä ole Suomessa kovin tunnettu, mutta se ei vähennä sen tärkeyttä. Tunnettavuuden lisäämiseksi päivä pitäisi lisätä suomalaisiin kalentereihin. Kansainvälinen naistenpäivä siellä jo on, joten lisäys edistäisi tasa-arvoa.

Miestenpäivä kiinnittää huomion miesten ja poikien asemaan, oikeuksiin ja ongelmiin. Kansainvälisen miestenpäivän erityisenä teemana on ollut miesten terveys. Miesten odotettavissa oleva elinikä on yhä alhaisempi kuin naisten ja miehiä kuolee selvästi enemmän tapaturmaisesti sekä päihteisiin.

Vaikka työtä on tehty ja vaikka moni mies elää terveellisesti ja voi hyvin, eivät terveysvalitus tai -palvelut edelleenkään tavoita riittävästi kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevia poikia ja miehiä. Valistuksen ja palvelujen räätälöinnissä sekä jalkauttamisessa on vielä paljon tehtävää.
Suomalaisittain erityisen tärkeänä teemana voi pitää poikien alisuorittamista koulussa ja nuorten miesten syrjäytymistä. Joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei osaa kunnolla lukea, viidesosa ei pysty kirjoittamaan työhakemusta.

Lukiot ja korkeakoulut ovat naisvaltaisia, eikä korkeakoulujen opiskelijavalintoihin tehty muutos niiden tilannetta ainakaan korjaa. Yli viidennes nuorista miehistä on koulutuksen ja työelämän ulkopuolella. Tästä aiheutuvat inhimilliset ja kansantaloudelliset kustannukset ovat valtavia, vuosittain miljardiluokkaa.

Syrjäytyminen vaikuttaa moneen asiaan negatiivisesti: useampi mies kuin nainen jää vasten tahtoaan lapsettomaksi, eikä syrjäytyneen miehen kannata perheen perustamisesta haaveilla. Synnytystalkoiden sijasta tarvitaankin syrjäytymisenestotalkoita. Suomen kaltaisella pienellä maalla ei ole varaa haaskata nuorten miesten ja poikien potentiaalia näin.

Koulua on kehitettävä aivan toiseen suuntaan kuin viime vuosina on tehty. Koulupojat eivät ole mitään itseohjautuvia opiskelijoita, joille vastuun koulutuksen (epä)onnistumisesta voisi sysätä.
Vaatimustasoa on syytä kiristää, mutta poikien koulunkäyntiä on myös tuettava. Peruskoulun päättötodistus on annettava vasta, kun perustaidot hallitaan. Selkeä, yhdenmukainen arviointi ja sitä tukevat anonyymit, standardoidut ja valtakunnalliset tasokokeet on otettava käyttöön.

Numeroarvostelu (sanallisella saatteella) ja peruskoulun opettajavetoisuus on palautettava, työrauha kouluissa turvattava ja välituntiliikuntaa ulkoilmassa lisättävä. Poikia on kehuttava, kannustettava ja sparrattava paljon nykyistä enemmän. Miesopettajien määrää on lisättävä positiivisten miehen mallien tarjoamiseksi.

Tasa-arvotyötä siis riittää, mutta se sujuu helpommin, kun tartumme siihen yhdessä. Hyvää kansainvälistä miestenpäivää kaikille!

Juuso Erno
 
puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry
Helsinki

_________________

Mielipidekirjoitus on julkaistu Keskisuomalaisessa  19.11.2017.

Tasa-arvotyöhön poikien puolesta

Ilahduttavaa, että Helsingin Sanomat (HS 17.2.) tunnustaa koulutuksen tasa-arvo-ongelmien olemassaolon. Miesten tasa-arvo ry on jo vuosia vaatinut, että poikien alisuorittaminen koulussa ja miesten aliedustus korkeakouluissa nostetaan tasa-arvopolitiikan keskiöön. Näiden ongelmien ratkaiseminen vaatii pitkäjännitteistä työtä ja erityispanostuksia. Meillä ei ole varaa haaskata poikien ja nuorten miesten potentiaalia näin.


Valitettavasti viranomaisten tasa-arvoasenteissa on toivomisen varaa. Opetushallituksen surullisenkuuluisassa "tasa-arvo-oppaassa" vastuu koulutuksen tasa-arvo-ongelmista sysättiin, perinteiseen malliin, alaikäisten poikien niskaan. Poikien pitäisi muuttua, koulun ei.


Kun tyttöjen kiinnostusta matemaattisia aineita kohtaan on haluttu lisätä, on viranomaisten asenne ollut aivan toinen. Opetushallituksella on ollut teemaan keskittyvä LUMA-ohjelma, ja muutoksia on innolla ajettu opetusmetodeihin, oppimateriaaleihin ja opettajien asenteisiin. Töitä on tehty, resursseja panostettu ja tuloksia saatu aikaan.


100 -vuotias itsenäinen isänmaa voisi muistaa poikiaan tarttumalla toimeen heidän oppimistulostensa ja koulumenestyksensä nostamiseksi tasa-arvoiselle tasolle.




Juuso Erno


Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja


_____________________


Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

Samat säännöt kaikille puolustusvoimissa

Puolustusvoimissa suunnitellaan ulkonäkö- ja pukeutumissääntöjen höllentämistä (Ksml 22.12.), jotta eri etniset ryhmät, vakaumukset ja kulttuuriset taustat tulisivat paremmin huomioiduiksi. Jo nyt on esimerkiksi varusmiesten hiusten pituutta rajoitettu, vaikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittaville naisille sallitaan pitkät hiukset (nutturalla palvelusaikana).

Perustuslaissa säädettyä yhdenvertaisuutta kunnioittaen sääntöjen pitää olla tietysti samat kaikille tasa-arvoisesti. Sukupuoleen, vakaumukseen tai etniseen taustaan perustuva erityiskohtelu on syrjivää ja epäoikeudenmukaista. Sellaisista järjestelyistä pitää luopua, eikä lisätä niitä entisestään.

Miksi jotkut taustat tai vakaumukset oikeuttaisivat erityiskohteluun, mutta toiset eivät? Tämähän on selvä signaali siitä, että joitain pidetään arvokkaampina kuin toisia. Tällainen linjaus heikentää joukkojen koheesiota valtavasti, millä voi puolestaan olla kauaskantoisia ja vakavia haittavaikutuksia.

Jos sääntöjä ryhdytään höllentämään, niin tulee tehdä tasapuolisesti kaikkien kohdalla. Jos joissain säännöissä todetaan olevan joustamisen varaa joidenkin kohdalla, ei niiden pilkuntarkalle noudattamiselle voi olla pakottavaa tarvetta muidenkaan kohdalla.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Väkivalta ja viha

Helsingin Sanomat jatkaa tuttuun tyyliin miehiin kohdistuvan väkivallan vähättelyään (HS 2.12.). Useat tasapuoliset ja laadukkaat väkivaltatutkimukset, kuten Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti Heunin ”Tuhansien iskujen maa”- tutkimus, ovat osoittaneet, että miehet ja naiset kokevat väkivaltaa parisuhteissa osapuilleen yhtä paljon. Miehiin kohdistuva väkivalta jää vain useammin piiloon. Väkivallan miesuhrien kynnys hakea ja saada apua myös pysyy korkealla, niin kauan kuin valtamedia ja viranomaiset eivät suostu ottamaan ongelmaa vakavasti ja toimimaan aktiivisesti sen ratkaisemiseksi.

Viime viikolla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat yhdessä kantaa sen puolesta, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimattaisi ja syyllistettäisi yksittäisten henkilöiden tekemien rikosten vuoksi (HS 29.11.). Tämän oikeusvaltion perusperiaatteen soisi koskevan viimein tasapuolisesti suomalaisia miehiäkin, ilman että jokaista väkivallantekoa käytetään keppihevosena suomalaismiesten kollektiivisen syyllisyyden lisäämisessä. Loppujen lopuksi, miesvihamielisen seksismin erottaa muukalaisvihamielisestä rasismista vain irrationaalisen ja obsessiivisen vihan kohde. Vasta kun viha lakkaa olemasta salonkikelpoista voidaan väkivalta-asiaa käsitellä kiihkottomasti ja rakentavasti.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Koulutuksen epätasa-arvoisuudesta

Poikien aliedustus huippulukioissa on vain yksi koulutuksen epätasa-arvoisuuden jäävuoren huipuista (HS 31.8.2015). Ongelman ydin on siinä, ettei koulujärjestelmämme onnistu yhtä hyvin poikien kuin tyttöjen kanssa. Joka kahdeksas peruskoulunsa päättävä poika ei osaa kunnolla edes lukea, mikä on tuhoisaa heidän mahdollisuuksiensa kannalta. Poikien potentiaalin kevytmielinen haaskaaminen on kansantaloudellisesti edesvastuutonta. 

Lisäksi tiedämme tutkimusten perusteella, että poikiin kohdistuu suoranaista sukupuolisyrjintää mm. kouluarvostelussa, joten tasa-arvo ei toteudu jatko-opintoihin pyrkimisessäkään. Vastuu siitä, että koulutusjärjestelmä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, kuuluu ensisijaisesti meille aikuisille, eikä vastuunkantoa vasta opetteleville lapsille. Tyydyttävänä tilanteena ei voi pitää sitä, että koulutuksessa ei kyetä tarjoamaan jokaiselle mahdollisimman hyviä lähtökohtia elämään. 

Tasa-arvopolitiikan prioriteetit ovat hukassa, kun suurempaa huolta kannetaan menestyvien aikuisten naisten johtoportaaseen pääsystä, kuin nuorten poikien tulevaisuudesta. Poikien alisuorittamisen kitkemisen pitäisi olla tasa-arvopolitiikan keskeisimpiä tavoitteita, mutta jo hallituksen tasa-arvo-ohjelman valmistelussa on päätetty toisin. Mistä löytyisi poliitikko, joka ymmärtäisi ja uskaltaisi pitää myös poikien puolta? 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja 


______________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

Opettajakunnan naisvaltaisuus on osa tasa-arvo-ongelmaa

Suomen koulujen suurin tasa-arvo-ongelma on poikien alisuorittaminen, ei opettajakunnan naisvaltaisuus (Karjalainen 18.8.2015). Pätevyyshän ei riipu sukupuolesta. Nämä kaksi ilmiötä kuitenkin kytkeytyvät toisiinsa, sillä naisvaltaisessa ympäristössä pojille ei ole pahemmin positiivisia miehen malleja tarjolla. Tutkimukset ovat myös osoittaneet koulujen, ja usein juuri naisopettajien, syrjivän poikia arvostelussa. Opetuksen tuloksissakaan ei ole kehumista; joka kahdeksas poika ei peruskoulun päättyessä osaa kunnolla lukea. Tilanne tuskin paranee pian, sillä viranomaiset eivät näytä tunnustavan edes ongelman olemassaoloa. Moinen ylenkatse tuskin onnistuisi, jos koulu syrjisi samaan malliin tyttöjä.
 

Tilanteen korjaamiseksi meillä pitäisi ottaa käyttöön standardoidut ja anonyymit kokeet, jotta sukupuolisyrjinnän mahdollisuus arvioinnissa minimoituisi. Luonnollisesti opettajien koulutuksessa tulisi korostaa oppilaiden tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua. Opettajankoulutuksen tasa-arvosuunnittelussa miesopettajien määrän lisäämisen pitäisi olla keskeinen tavoite. Jos muu ei auta, on mieshakijoita ryhdyttävä suosimaan, samalla tavalla kuin naishakijoita on miesvaltaisilla aloilla, vaikkapa poliisikoulutuksessa, suosittu jo vuosia. Kuten STM:n miestyöryhmä viime syksynä yksimielisesti totesi, ei ns. positiivinen erityiskohtelu voi tasa-arvoisessa maassa olla vain naisten etuoikeus.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

_____________________

Karjalainen ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Kaikkea väkivaltaa estettävä

Helsingin Sanomien väite (HS 11.8.), etteivät miehet kärsisi siitä, että meillä edelleen vastustetaan aktiivisesti vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, on järjenvastainen. Miehiin kohdistuvaa väkivalta jää pitkälti juuri tämän painotuksen vuoksi tunnistamatta ja ilmoittamatta. Miehiin kohdistuva väkivalta, joka ei ole mittakaavaltaan ainakaan vähäisempi ongelma kuin naisiin kohdistuva väkivalta, lakaistaan tietoisesti piiloon, jotta sen vähättelyä voitaisiin jatkaa. Onneksi tarjolla on oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoinen vaihtoehto - sukupuolineutraali väkivallan vastustaminen.

Sukupuolineutraali väkivallan vastustaminen ei millään muotoa heikentäisi naisten asemaa, mutta se tekisi selväksi sen, että miesten ja poikien henkeä, terveyttä ja ihmisarvoa pidetään yhtä suuressa arvossa kuin tyttöjen ja naisten. Nykyisen linjan viesti on täysin päinvastainen, mikä on suuri tappio sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiselle. Ettei vain harjoitettu yksipuolinen politiikka perustuisi stereotyyppiselle ja seksistiselle käsitykselle naisesta ”heikompana astiana”? On sitä paitsi kaikkien etu, että väkivaltaan puututaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta, ennen kuin se ehtii kasvaa kierteeksi.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

"Ääriliikkeen" edustaja kommentoi (ESS 1.7.2015)

Vanessa Valkama on väärässä väittäessään (ESS 26.6.), että Miesten tasa-arvo ry syyttäisi naisia miesten tasa-arvo-ongelmista. Sitä emme ole tehneet koskaan. Miesten tasa-arvo ry on aina kohdistanut hyvin perustellun kritiikkinsä lainsäätäjiin ja viranomaisiin, heidän sukupuolestaan riippumatta. Katsooko Valkama, ettei kansalaisjärjestöllä, tai ainakaan miesasiajärjestöllä, ole oikeutta arvostella vallanpitäjiä.

Tosiasia nimittäin on, että Suomessa harjoitettu tasa-arvopolitiikka on edelleen yksipuolisen naisasiakeskeistä. Tällä menolla miesten ja poikien tasa-arvo-ongelmia, joista Valkama on toimittajaksi poikkeuksellisen tietoinen, ei saada ikinä korjattua. Muutos on välttämätön, sillä ongelmat, kuten miehiä syrjivä lainsäädäntö ja poikia syrjivä koulutusjärjestelmä, eivät korjaannu itsestään.

Tasa-arvoviranomaiset ja naisjärjestöt vaativat yhä, että meillä vastustettaisiin vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, ja jätettäisiin siis miehiin kohdistuva huomiotta. Miesten tasa-arvo ry vaatii tasa-arvoisesti kaikenlaisen väkivallan vastustamista, uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Jos tämä tekee meistä äärijärjestön, niin hyvä. Ainakaan emme kuulu tasa-arvon vastustajien leiriin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja