Väkivalta ja viha

Helsingin Sanomat jatkaa tuttuun tyyliin miehiin kohdistuvan väkivallan vähättelyään (HS 2.12.). Useat tasapuoliset ja laadukkaat väkivaltatutkimukset, kuten Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti Heunin ”Tuhansien iskujen maa”- tutkimus, ovat osoittaneet, että miehet ja naiset kokevat väkivaltaa parisuhteissa osapuilleen yhtä paljon. Miehiin kohdistuva väkivalta jää vain useammin piiloon. Väkivallan miesuhrien kynnys hakea ja saada apua myös pysyy korkealla, niin kauan kuin valtamedia ja viranomaiset eivät suostu ottamaan ongelmaa vakavasti ja toimimaan aktiivisesti sen ratkaisemiseksi.

Viime viikolla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat yhdessä kantaa sen puolesta, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimattaisi ja syyllistettäisi yksittäisten henkilöiden tekemien rikosten vuoksi (HS 29.11.). Tämän oikeusvaltion perusperiaatteen soisi koskevan viimein tasapuolisesti suomalaisia miehiäkin, ilman että jokaista väkivallantekoa käytetään keppihevosena suomalaismiesten kollektiivisen syyllisyyden lisäämisessä. Loppujen lopuksi, miesvihamielisen seksismin erottaa muukalaisvihamielisestä rasismista vain irrationaalisen ja obsessiivisen vihan kohde. Vasta kun viha lakkaa olemasta salonkikelpoista voidaan väkivalta-asiaa käsitellä kiihkottomasti ja rakentavasti.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Väkivallan tasa-arvoinen torjunta on tehokkainta

Professori Kevät Nousiainen ja tutkija Merja Pentikäinen väittävät (HS 18.11.), että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähentävät toimet hyödyttäisivät miehiäkin. Väitettä voi kutsua malliesimerkiksi puolitotuudesta.

Väkivallan uhreiksi joutuvat miehet ja pojat kärsivät tosiasiassa suunnattomasti nykyisestä tasa-arvopoliittisesta linjasta, jossa vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmana ja jossa miehiin kohdistuva väkivalta tietoisesti ja kylmästi sivuutetaan. Tämä linja johtaa siihen, että väkivallan miesuhrit eivät mistään tarvitsemaansa apua, että miestä pidetään aina automaattisesti syyllisenä perhe- ja parisuhdeväkivaltatilanteissa ja että miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään vähäpätöisenä ilmiönä, jopa naurun aiheena. Valitun linjan välittämä viesti on päivänselvä: miesten henki ja terveys eivät viranomaisten ja poliitikkojen mielestä ole yhtä arvokkaita kuin naisten.

Miesten tasa-arvo ry on vaatinut tilanteen korjaamiseksi siirtymistä väkivallan sukupuolineutraaliin vastustamiseen. Väkivallan vastaisen linjan pitäisi olla aina sama väkivallan tekijän tai sen uhrin sukupuolesta riippumatta. Koska Istanbulin sopimus ei perustu tälle varsin kohtuulliselle periaatteelle, se ei korjaa ongelmia, vaan syventää niitä entisestään.

Tasa-arvoinen väkivallan vastainen linja olisi nykyistä oikeudenmukaisempi, rakentavampi ja huomattavasti tehokkaampi. Totuuden toinen puoli nimittäin on, että miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi tehdyt toimet hyödyttäisivät myös naisia ja tyttöjä. Mikä siinä tasa-arvossa niin kovin pelottaa?

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

P. S. Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta