Facebook-prikbord van Miesten tasa-arvo ry

maanantai 12. marraskuuta 2012

Sukupuolisyrjintää isänpäivän kunniaksi

Noin vuosi sitten Iltalehti uutisoi näyttävästi, kuinka epätasa-arvoisesti ansioituneita isiä ja äitejä meillä valtiovallan toimesta muistetaan: ("Äidit vastaan isät: 37-3").

Tuolloin asiaan luvattiin viranomaisten toimesta paneutua, ja ministeri Maria Guzenina-Richardson totesi, että oma aikamme kaipaa vahvaa merkkiä isyyden arvostuksesta, joten tasa-arvon pitäisi hänen mielestään toteutua ansioituneiden isien ja äitien palkitsemisessa (”Ministeri palkinnoista: asiaa pohdittava”).

No, nyt vuotta myöhemmin saatamme todeta, että mikään ei ole muuttunut. Epäkohdan korjaamiseksi ei ole pistetty tikkua ristiin ("Isyyden monet kasvot - Vuoden Isä -palkinnot kolmelle isälle").

Äitienpäivänä palkittiin tänä vuonna 33 ansioitunutta äitiä Valkoisen Ruusun Ritarikunnan I luokan mitaleilla kultaristein. Mitalit jakoi Suomen tasavallan presidentti henkilökohtaisesti (”Tänään on äitienpäivä - 33 äitiä palkittiin kasvatustyöstään”).

Eli luvut ovat nyt: 33-3. Tämäkö on tasa-arvoa?

Mistään tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, saati isyyden arvostuksen nostamisesta, ei voi paljon puhua, niin kauan kuin valtiovalta vuodesta toiseen kohtelee isiä toisen luokan vanhempina. Lisäksi näistä ”Vuoden Isä” – titteleistä tulee ensimmäisenä mieleen jonkinlainen kauneuskilpailu tai tosi-tv-sarja. Mielikuvituksetonta, muovista ja halpaa (sellainen ”Vuoden Isä – ehkäpä kahdenkin” – fiilis). Palkittujen isien ansioita vallitseva palkitsemiskäytäntö ei suinkaan vähennä, pikemminkin päinvastoin, mutta yleisellä tasolla sitä voi pitää suoranaisena loukkauksena suomalaisia isiä kohtaan. Eikö meiltä muka löydy ansioituneita isiä ihan siinä missä äitejäkin?

Epäilemättä Vuoden Isä – palkinnon saajat osaavat arvostaa tällaistakin huomionosoitusta, mutta kyllähän siinä on eroa, jaetaanko ministeriön toimesta pari kappaletta tökeröitä titteleitä, vai jakaako valtion päämies virallisen ritarikunnan mitaleja kahmalokaupalla ja henkilökohtaisesti. Isänpäivän vietossa ei toki tarvitse kopioida pilkuntarkasti äitienpäivän vieton perinteitä, mutta valtiovallan jakamien tunnustusten on oltava samaa tasoa niin laadun kuin lukumääränkin suhteen.

Miesten tasa-arvo-ongelmien rankinglistalla tämä syrjintä ei todennäköisesti mahdu edes top 100 -listalle. Siitä huolimatta näennäisesti pienillä, mutta symbolisesti tärkeillä ratkaisuilla on kauaskantoiset ja syvät vaikutukset. Nyt valtiovallan viesti on täysin selvä: isät eivät ole yhtä tärkeitä, ansioituneita ja arvokkaita kuin äidit. Tämä ei tule yllätyksenä niille lukuisille isille, joiden yhteys lapsiinsa on Suomen viranomaisten suosiollisella avustuksella katkaistu. He ovat saaneet kirjaimellisesti taistella isyytensä puolesta sosiaaliviranomaisia, tuomioistuimia ja muita valtakoneiston rattaita vastaan. Heitä ei totisesti meillä palkita, eipä heitä edes kuunnella. Heidän osansa on vain niittää Suomen valtion tasa-arvopoliittisen linjan, jota tämä palkitsemiskäytäntö niin osuvasti ilmentää, katkera sato.

Sitä paitsi, jos näin selkeää, pientä ja helposti korjattavaa ongelmaa ei saada ratkaistua, miten voidaan suoriutua paljon suuremmista ja monimutkaisemmista haasteista? Tietysti on niin, että tuloksia on vaikea saavuttaa, jos mitään ei edes yritetä tehdä. Pohjimmiltaan kyse on siitä, ettei ongelmaa ole haluttu ratkaista. Isiä halutaan syrjiä.

Tässä meillä on taas kerran konkreettinen osoitus siitä, miten tasa-arvo ei todellisuudessa koske miehiä, tai isiä, lainkaan. Kaiken huipentaa se, että palkitsemisesta vastaa tasa-arvoasioista vastaava ministeriö STM, jonka tasa-arvo-ohjelmissa niin usein korostetaan isyyden merkityksen nostamista. Käytäntö on vain aivan toista. Yksi selitys saattaa löytyä STM:n tasa-arvoyksikön kokoonpanosta: sieltä ei löydy ainuttakaan miestä.

Miesten viikko 2012

Marraskuun alussa (5.11. – 11.11.) vietetään perinteiseen tapaan Miesten viikkoa. Tänä vuonna Miesten viikon teemana on miesten hyvinvointi – Terve mies terveessä ruumiissa. Teema on hyvin tärkeä, sillä kuten tiedetään, on miesten sosiaalisessa, psyykkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa kosolti parantamisen varaa. Viikon ohjelmistosta löytyy paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia. Viikko huipentuu 15. kertaa järjestettäviin Tampereen Miespäiviin ja luonnollisesti isänpäivään.

Voisi kuvitella, että Miesten viikko inspiroisi toimittajia tekemään juttuja miesten asemasta ja ongelmista. Toistaiseksi median mielenkiintoa on jäänyt valitettavan laimeaksi. Yleisradio on sentään noteerannut Miesten viikon.  Ehkäpä paukkuja säästellään isänpäivään.

Ylen, tai oikeammin sanottuna Ylen uutisten kommentoijien, ansiosta uutiskynnyksen ylitti yksi miesten ruohonjuuritason tasa-arvo-ongelma, nimittäin miehiin kohdistuvat perusteettomat pedofiiliepäilykset. Meillä on pidetty paljon meteliä naisiin, tai vaikkapa seksuaalivähemmistöihin, kohdistuvista ennakkoluuloista ja niiden haittavaikutuksista. Sitä vastoin nämä miesten arjessaan kohtaamat ennakkoluulot, syytökset ja epäilykset lieveilmiöineen ovat jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota tasa-arvokeskustelussa.

Tasa-arvopolitiikassa niiden sivuuttaminen ei lopulta ole mikään ihme: eihän sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä löydy ainuttakaan virkamiestä, jolla olisi mitään kokemusta miesten elämästä tämän päivän Suomessa! Eikä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE) miesasiaosaaminen ole juuri sen suurempaa; miesten asiat ja ongelmat on survottu tiukasti marginaaliin delegoimalla ne alemman tason miesjaoston (jossa naisasiajärjestöillä on suurempi edustus kuin miesasiajärjestöillä) aktiivisesti unohdettaviksi.

Limbosarjan pohjat vetää kuitenkin toistaiseksi tällä viikolla Oululainen päivälehti Kaleva, joka Miesten viikon kunniaksi kysyy: ”Mihin miestä tarvitaan?”. Uskooko kukaan, että yksikään lehti voisi kysyä kansainvälisenä naistenpäivänä: ”Mihin naista tarvitaan?”, tai äitienpäivänä: ”Mihin äitiä tarvitaan?” ? Kenties Kalevan toimittajat voisivat kahvitunnillaan pohtia sitä, miten heidän lehtensä kävisi, jos sitä ei yksikään mies lukisi, tilaisi, toimittaisi tai tekisi. Olisiko koko lehteä olemassakaan?

Puheloinen vs. Sasi

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen on esittänyt, että varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen aseellisen palveluksen suorittaneet voisivat saada määräaikaisen alennuksen palkansaajien tuloverotuksessa, jotta heidän siirtymisensä palveluksesta siviilielämään helpottuisi. Kenraali Puheloinen on myös ehdottanut, että varusmiespalveluajalta voisi kertyä eläkettä[1]. Kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) kiirehti torjumaan kenraali Puheloisen esitykset heti tuoreeltaan. Kansanedustaja Sasin mielestä kenraali Puheloisen malli vaarantaisi veropohjan laajuuden ja verotason mataluuden[2].

Puolustusvoimain komentaja on esityksessään oikeilla jäljillä, vaikka hän ei selvästikään hahmota nykyiseen asevelvollisuusarmeijaan sisältyviä tasa-arvo-ongelmia täydessä laajuudessaan. Ongelmallista kenraali Puheloisen esityksessä on myös se, että siinä on unohdettu siviilipalveluksen suorittajat tyystin. Joka tapauksessa, kenraali Puheloisen esitys parantaisi toteutuessaan selvästi (varus)miesten asemaa, joten esitystä voi pitää varovaisena askeleena oikeaan suuntaan. On ilahduttavaa havaita, että puolustusvoimien huipulla on havahduttu huomaamaan varusmiesten tilanteeseen liittyvät ongelmat ja että erilaisia ratkaisumalleja on lähdetty ennakkoluulottomasti pohtimaan. Ikävää on se, ettei Suomen poliittisessa johdossa olla ilmeisesti yhtä valmiita edistämään miesten tasa-arvoisempaa kohtelua. Ilmaisesta pakkotyövoimasta luopuminen toki maksaa valtiolle, mutta tasa-arvoon pitäisi Suomessa löytyä varaa silloinkin kun sen toteuttaminen edellyttää aktiivisia toimia miesten aseman parantamiseksi.

Kenraali Puheloisen esitystä parempi ratkaisu olisi se, että Suomessa siirryttäisiin aidosti yleiseen asevelvollisuuteen (siis myös naisia, Jehovan todistajia ja ahvenanmaalaisia koskevaan). Aseellisen tai aseettoman palveluksen (jälkimmäistä palvelusmuotoa tulisi uudistaa siviilikriisinhallinnan suuntaan) suorittaville, ja reserviläisiksi sitoutuville, tulisi antaa vastineeksi palveluksestaan helpotusta tuloverotuksessa (tai vaihtoehtoisesti kiristettäisiin kaikkien muiden verotusta) sekä soveltuvissa määrin lisäpisteitä siviilissä jatkokoulutukseen pyrittäessä. Näin palveluksen suorittamisesta tulisi houkuttelevaa ja palkitsevaa, joten puolustusvoimat voisi käytännössä valita palvelukseen halukkaista parhaat päältä ja vapauttaa muut rauhan ajaksi suurempia veroja maksamaan. Keppiä ja porkkanaa luovasti käyttämällä meillä voisi olla uskottavammat, motivoituneemmat ja tehokkaammat puolustusvoimat turvanamme.

Toinen tasa-arvoa edistävä vaihtoehto olisi luonnollisesti se, että asevelvollisuusarmeijasta luovuttaisiin kokonaan ja korvattaisiin se puhtaaseen vapaaehtoisuuteen tai ammattilaisuuteen perustuvalla armeijalla.  Se, mikä malli lopulta arvioidaan Suomen maanpuolustuksen tarpeiden kannalta (kustannus)tehokkaimmaksi ja uskottavimmaksi on puolustuspoliittinen kysymys, mutta sukupuolten välisen tasa-arvon on toteuduttava joka tapauksessa. Nykyistä, lainsäädännöllistä sukupuolisyrjintää ei voi rationaalisin eikä moraalisesti kestävin argumentein puolustella. Se on yksinkertaisesti aikansa elänyt ja epäoikeudenmukainen malli.

____________________________________________________
[1] http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/54859-ehdotus-intin-kayneille-verohelpot...
[2]http://www.hs.fi/politiikka/Kimmo+Sasi+tyrm%C3%A4%C3%A4+ehdotuksen+varusmiesten+veronalennuksesta/a1305612627823