Rikosuhrien tarpeiden kehittämiseksi perustettu työryhmä ja miehiin kohdistuva sukupuolisyrjintä

"Tasa-arvovaltuutetun toimistossa ei oltu kuultu tapauksesta ennen Uutissuomalaisen yhteydenottoa."

Tuntuu sille, että aina kun miehiin kohdistuva syrjintä nousee esiin, tasa-arvovaltuutetun toimisto on joka kerta yhtä yllättynyt. Selvitellään, selvitellään.

"Työryhmän asettamispäätöksen 15. maaliskuuta hyväksynyt Arto Kujala kiistää, että ryhmän muodostamisessa olisi syrjitty tarkoituksella miehiä. – Ei todellakaan. Ei missään nimessä. Missään tapauksessa ei ole tarkoitus syrjiä ketään."


Ei sillä ole mitään väliä, onko syrjintä tarkoituksellista vai ei. Luulisi tämän olevan oikeusministeriölle selvää.


"Naisvaltaisuuden syy on Kujalan mukaan siinä, että rikosuhriasioiden parissa on paljon naisia."


Mistähän tämä johtuu? Johtuisiko kenties tasa-arvopolitiikan linjasta, jossa välitetään vain naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja sivuutetaan tyystin väkivallan miesuhrit? Sen seurauksena on siiten luotu joukko työpaikkoja, jotka keskittyvät vain naisuhrien tukemiseen. Nyt näissä tehtävissä työskentelevät ihmiset täyttävät nyt työryhmän, jossa he ensisijaisesti tietysti keskittyvät turvaamaan omien työpaikkojensa resurssit jatkossakin. Seurauksena on se, että työryhmä vain entisestään vankistaa rikosuhrityön naiskeskeisyyttä. Näin se pieni piiri pyörii.

"Voi olla, että muutama mies olisi saatu lisää, jos oltaisiin oikein sitä vaatimalla vaadittu. Mutta 40 prosenttia olisi saattanut olla haastava tehtävä."


Emme viitsineet yrittää noudattaa lakia, koska siitä olisi aiheutunut vaivaa? Lakihan tätä vaatii, mutta mitäpä väliä?

Uskomatonta.


"Kiintiösäännön rikkominen oli Kujalan tiedossa, kun hän hyväksyi työryhmän."


Emme rikkoneet lakia tahallamme, mutta täysin tietoisesti kuitenkin.


"Joskus näin joudutaan tekemään, vaikka kuinka yritettäisiin saada miehiä ja naisia. Ei tämä ole aivan ainutkertainen tapaus."


Jos vastaava olisi tapahtunut toisin päin, mikä meteli siitä olisikaan noussut? Ajatus ilmeisesti oli, ettei kukaan viitsisi nostaa meteliä miehiin kohdistuvasta sukupuolisyrjinnästä.


"Tasa-arvovaltuutetun toimistosta kerrotaan, että kiintiösäännöstä voidaan poiketa poikkeustapauksissa."


Tasa-arvovaltuutetun toimisto on ihmeen hanakasti aina mainostamassa näitä poikkeusmahdollisuuksia silloin kun on kyse miehiin kohdistuvasta sukupuolisyrjinnästä. Kun naisia syrjitään, on toinen ääni kellossa.


"En hoksannut tarkistaa ja varmistaa, että asia olisi perusteltu päätöksessä. Siitä otan nöyränä moitteet vastaan, Kujala sanoo."


Syrjiä saa siis ihan vapaasti, kunhan vain muistaa kirjata perustelut ylös. Tämä selvä. Muotoseikkojen noudattaminen on tärkeämpää kuin periaatteiden tai arvojen.


"Kun ministeriön laatima selvitys aikanaan valmistuu, laatii tasa-arvovaltuutettu kannanoton asiasta – Meillä ei ole enempää toimivaltaa kuin antaa kannanotto. Emme voi esimerkiksi vaatia muutosta kokoonpanoon."


Kuka tämän pelleilyn lopulta maksaa? Ihan turhaa byrokratiaa, joka ei johda mihinkään.


”Oikeusministeriön Kujala pitää epätodennäköisenä, että työryhmän jäseniä ryhdyttäisiin vaihtamaan. – Päätös on lainvoimainen ja luulen, ettei näitä voi jälkikäteen muuttaa."


Mistä vetoa, että muutosvalmiutta löytyisi, jos naisedustusta pitäisi lisätä?


http://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Tasa-arvovaltuutettu-selvitt%C3%A4%C3%A4-ministeri%C3%B6n-ty%C3%B6ryhm%C3%A4n-kokoonpanoa-15-naista-yksi-mies/952799

Kova pala tasa-arvopolitiikalle

Miehet ovat tasa-arvolle, tai tasa-arvopolitiikalle, todella vaikea pala (HS 23.2.). Tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetin pitäisi olla sen varmistaminen, että kaikilla, sukupuolesta riippumatta, on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhdenvertainen asema lain edessä. Niin kauan kuin meillä on lakeja ja viranomaisia, jotka syrjivät miehiä sukupuolen perusteella, puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta on vitsailua.  Jos edes tasa-arvolakia ei onnistuta nyt muuttamaan naisia selvästi suosivasta sukupuolineutraaliksi, ei tulevaisuus näytä valoisalle. 

Jotta miesnäkökulma tulisi paremmin huomioiduksi tasa-arvopolitiikassa, on vahvistettava merkittävästi miesedustusta ja miesasiaosaamista tasa-arvoelimissä. On varmistettava, että kaikki julkisen vallan päätökset ja toimenpiteet arvioidaan sekä miesten, että naisten kannalta. Lisäksi Suomen edustajien on huolehdittava, että jatkossa miesnäkökulma vaikuttaa ratkaisuihin kansainvälisillä foorumeilla, kuten vaikkapa YK:ssa.

Kun tämä pohjatyö on saatu valmiiksi, asenteet ja kulttuuri muuttuvat väistämättä tasa-arvoisemmiksi.  Tällöin miesten eliniän pidentämiseen voisi löytyä terveydenhuollon resursseja, poikien alisuorittamista koulutuksessa ei vähäteltäisi ja väkivaltaan suhtauduttaisiin vakavasti uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Nykyiseltä miestyöryhmältä ei kannata odottaa ihmeitä, sillä se tuntuu koostuvan pääosin status quon puolustajista. 

Sosiaalisessa mediassa miesnäkökulma on lähes aina esillä, mutta perinteisessä mediassa sitä ei tahdota muistaa edes silloin kun jutun aiheena on nimenomaan tasa-arvo.  Silti juuri median soisi kamppailevan vallanpitäjien unohtamien oikeuksien puolesta. 

Juuso Erno

STM:n miestyöryhmän jäsen

Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.3.2014

Hyvää isänpäivää? (lähetetty Helsingin Sanomiin 16.11.2010, ei julkaistu)

Isänpäivää juhlistettiin viime NYT-liittessä (12.11) varsin perinteisin menoin. Tarkoitushakuisen kyselyn perusteella leimattiin suomalaiset isät kelvottomiksi juopoiksi. Stereotyyppisesti isät jaettiin kahteen kastiin, välinpitämättömiin uraisiin ja ihaniin pehmoisiin, mutta jutussa painottuivat vahvasti negatiiviset luonnehdinnat kaikkia isiä koskien. Ilmeisesti isä ei voi yhtä aikaa luoda uraa, olla jämäkkä kasvattaja ja osallistua lastensa elämään. On mahdotonta edes kuvitella, että äitienpäivän kunniaksi patistettaisiin äitejä ahtaaseen pehmoäidin rooliin tai että äideistä maalattaisiin yhtä vastenmielinen kuva.

Ei tietenkään ole ihme, ettei isyyttä arvosteta mediassa, kun viranomaisetkaan eivät sitä arvosta. Isänpäivä, toisin kuin äitienpäivä, ei ole virallinen liputuspäivä. Vuodesta 2006 alkaen sosiaali- ja terveysministeriö on palkinnut Vuoden isän, mutta tasavallan presidentti jakaa ansioituneille äideille kahmalokaupalla oikeita kunniamerkkejä vuodesta toiseen.

Näiden pienten, mutta symbolisesti tärkeiden, tasa-arvo-ongelmien lisäksi isät kohtaavat sukupuolisyrjintää huoltajuuskiistoissa, elatusmaksupäätöksissä, perheväkivaltatilanteissa ja etävanhemman ala-arvoisessa asemassa. Vaikka näistä ongelmista on puhuttu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan, ei niiden ratkaisemiseksi edelleenkään suunnitella mitään konkreettista ns. tasa-arvoviranomaisten toimesta.

Toivottavasti Vasemmistoliiton kansanedustajan Kari Uotilan esitys isyyslain ja tasa-arvolain modernisoinnista saa niin paljon tuulta purjeisiinsa, että jo ensi vaalikaudella voitaisiin edetä sanoista tekoihin. Tarvetta tällaiselle uudistukselle totisesti on.

Asepalvelus pitää muuttaa tasa-arvoiseksi (HS 1.5.2009)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin kertoi (HS 28.4.2009), ettei hän aio tehdä mitään asevelvollisuuden tasa-arvoistamiseksi. Palkka-armeija tulisi liian kalliiksi, ja nykyinen järjestelmä on hänen mukaansa "paras tiedossa olevista".

Toki on halvempaa teettää asevelvollisuus miehillä ilmaisena pakkotyönä kuin maksaa siitä riittävä korvaus. Samalla logiikalla mikä tahansa julkishyödyllinen työ olisi halvinta teettää pakkotyönä. Sukupuolisyrjintään perustuva järjestelmä ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen.

Maanpuolustuksen tärkeyden korostaminen ei voi oikeuttaa tasa-arvon sivuuttamista. Uskottava maanpuolustus voidaan järjestää myös ilman sukupuolisyrjintää.

Tasa-arvoa ei voi sivuuttaa myöskään sillä perustelulla, että miesten asevelvollisuudella on laaja kannatus. Tasa-arvo ei ole mikään huutoäänestys – myös lainsäädännön on oltava tasa-arvoinen.

Tasa-arvon on koskettava myös niitä elämänalueita, joilla miesten asema on naisten asemaa huonompi. Mitään niin räikeää epätasa-arvoisuutta ei Suomessa ole kuin vain miehille pakollinen asevelvollisuus. Voidaankin kysyä, mitä käyttöä on tasa-arvoministerillä, joka ei hoida tehtäviään.

JUUSO ERNO

puheenjohtaja Miesten tasa-arvo -yhdistys



Mielipidekirjoitus oli vastaus tähän lehtijuttuun (HS 27. 4. 2009):



"Tasa-arvoministeri ei halua puuttua vain miehiä koskevaan asevelvollisuuteen

Myöskään puolustusministeri ei näe nykymallissa tasa-arvo-ongelmaa

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r) ymmärtää, ettei "tietenkään kaikkien mielestä voi tuntua tasa-arvoiselta, jos jokin velvollisuus koskee vain toista sukupuolta". Wallin ei kuitenkaan halua puuttua nykyjärjestelmään.

"Mikä olisi vaihtoehto? Tämä vaatii kokonaisvaltaisen lähestymistavan. Olen pohtinut tätä paitsi tasa-arvoministerinä myös reservin kapteenina, ja nykyinen järjestelmä on paras tiedossa olevista."Armeijan sisäänottomääriä ja reserviä ei tarvitse laajentaa molempiin sukupuoliin, palkka-armeija ei sovellu Suomeen ja olisi kallis, ja täysin vapaaehtoisesti ei voida järjestää uskottavaa puolustusta, Wallin luettelee perusteluja. "Maan turvallisuus ja valtion menojen kattaminen eivät voi milloinkaan pohjautua vapaaehtoisuuteen. Valtio vaatii verojen maksua kaikilta ja asevelvollisuutta miehiltä."

Eduskunnan tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) ei myöskään näe miesten syrjintää ongelmana: "Turha tehdä tästä tasa-arvokysymystä, maanpuolustus on tärkeämpää."

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) on samoilla linjoilla: "En ole havainnut laajaa kannatusta tasa-arvonäkökulmalle, joten nykymallin pohjalta mennään."

Ministerit Häkämies ja Wallin olisivat valmiita ainoastaan kohdistamaan kutsuntakirjeet myös naisille, jolloin naiset saisivat paremmin tietoja armeijavaihtoehdosta. Palvelukseen astuminen olisi edelleen vapaaehtoista.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk) katsoo asiaa käytännölliseltä kannalta:"Puolustusvoimilla ei ole fasiliteettiä kouluttaa koko tyttöjen ikäluokkaa, se vaatisi mittavat organisoinnit. Miesten asevelvollisuudelle puolestaan on vahva kansalaisten ja poliitikkojen tuki." Korkeaoja myöntää nykymallin epätasa-arvoiseksi, mutta muistuttaa, ettei sitä ole todettu perustuslain vastaiseksi.

Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Henna Leppämäki pitää miesten asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmana. "Siinä naiset ja miehet eivät ole lain edessä tasa-arvoisia.""Unioni ei kuitenkaan lähde ensimmäisenä vaatimaan yleisen asevelvollisuuden poistamista, vaan toivoisin, että miehet itse tarttuisivat tähän. Meiltä kyllä tulee tukea.

"Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Leena Ruusuvuori sanoo, että asevelvollisuudessa voi olla tasa-arvo-ongelmaa. Aikanaan naisten vapaaehtoistakin palvelusta vastustanut Ruusuvuori on kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi ensin saada itse armeija tasa-arvoisemmaksi ja vasta sen jälkeen pohtia yleisen asevelvollisuuden tilannetta.

Myös naista syrjivää

Asevelvollisuuden suorittaminen viivästyttää opintojen aloittamista sekä ura- ja palkkakehitystä. Puolustusvoimien mukaan armeija-aika maksaa varusmiehelle itselleen noin 10 000 euroa vuodessa.

Väitöskirjansa puolustusvoimista ja sukupuolesta tehnyt tutkija Teemu Tallberg sanoo, armeija on keskeinen miesten epätasa-arvoa ylläpitävä instituutio. Sama järjestelmä kuitenkin syrjii myös naisia, koska koko turvallisuusala on hyvin sukupuolittunut. Armeijan kautta miesvaltaisuus leviää poliisiin, rajavalvontaan ja tulliin. Myös työhönotossa saatetaan suosia armeijan käynyttä.

"Lisäksi armeija pitää yllä sukupuolittuneita käsityksiä organisoinnista ja johtamisesta. Voidaan myös kysyä, pitääkö puhe 'kansanarmeijasta' ja 'kansalaisvelvollisuuksista' yllä sukupuolittuneita käsityksiä kansalaisuudesta ja demokratiasta,", Tallberg huomauttaa."