Facebook-prikbord van Miesten tasa-arvo ry

Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stefan Wallin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Stefan Wallin. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Rillit huurussa?

Puolustusministeri Stefan Wallinin mukaan Jehovan todistajien vapauttaminen asevelvollisuudesta heidän uskonnollisen vakaumuksensa perusteella ei ole oikeudenmukaista (HS A6 3.11.). On hienoa, että maamme poliittisessa johdossa on vihdoin ja viimein havahduttu nykyisen asevelvollisuusjärjestelmämme epätasa-arvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Sääli vain, että ministeri Wallin ei edelleenkään osaa, halua tai uskalla viedä ajatustaan loogiseen loppuunsa. Yksinomaan miehiin kohdistuva asevelvollisuus on maastopukuinen virtahepo kansakuntamme olohuoneessa. Ehkäpä entisen tasa-arvoministerin kannattaisi puhdistaa sukupuolisilmälasinsa tämän valtaisan sokean pisteen poistamiseksi?

_____________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Naisille vaaditaan erityiskohtelua

Turun Sanomat 8.2 2011 02:31:03

Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäen puheista nostattamalla nostatettu kohu osoittaa hyvin, miten kaksinaismoralistista, tekopyhää ja vääristynyttä suomalainen tasa-arvokeskustelu nykyisin on.

Koska huumori on taitolaji ja koska huumorintajuttomuus on niin yleistä, on huumoria käytettävä hyvin harkiten julkisuudessa. Jälkiviisaasti voi tietysti pohtia, olisiko Keskon johdon kannattanut harkita enemmän ja hauskuuttaa vähemmän.

Sanan- ja mielipiteenvapauden rajojen on kuitenkin oltava kaikille yhteneväiset. Kun laajalevikkinen ja arvostettu Financial Times keskittyi taannoin ylistämään ulkoministeri Alexander Stubbin tyylikkyyttä ja urheilullisuutta, suomalainen media tai ns. tasa-arvoviranomaiset eivät paheksuneet ulkoministerimme esineellistämistä sanallakaan.

Kun Matti Vanhasen seksikkyyttä kehuttiin Euroopan turuilla ja toreilla, Suomessa oltiin korkeintaan huvittuneita. Missään ei näkynyt tuomitsevia puheenvuoroja tai anteeksipyyntövaatimuksia.

Toisin sanoen, naisille ei vaadita tasa-arvoista kohtelua, vaan erityiskohtelua. Vaikka lehtien kansikuva- ja muotimallina toimiminen tarjoaa monille naispoliitikoille runsaasti tavoiteltua positiivista julkisuutta, on valitus ulkonäkökeskeisyydestä ja -paineista tauotonta.

Miehille taas asetetaan täysin kohtuuttomia ja keskenään ristiriitaisia odotuksia; yhtäältä vaaditaan herrasmiesmäisyyttä ja toivotaan jopa flirttailua, toisaalta korostetaan tiukkaa sukupuolineutraaliutta ja tulkitaan jo katseet ja kehutkin seksuaaliseksi häirinnäksi.

Toimipa mies niin tai näin, hän tekee aina väärin. Todellisesta tasa-arvosta ei voida edes haaveilla, ennen kuin näin miesvihamielisestä asenneympäristöstä päästään aidon keskinäisen kunnioituksen ilmapiiriin.

Tasa-arvokeskustelun kaksinaismoralismille ja tekopyhyydelle on taas kerran antanut kasvot huumoriasiantuntijana esiintyvä tasa-arvoministeri Stefan Wallin. Hän on hiljaisesti hyväksynyt oman puolueensa naiskansanedustajan seksistisen blogikirjoittelun, hän on palkinnut miesaktivisteille tappouhkauksia esittäneen lehden, hän ei ole koskaan reagoinut median miesvihamielisiin puheisiin tai kirjoituksiin, hän ei ole uskaltanut puolustaa tv-tanssikilpailuun osallistumisensa vuoksi uhkauksia saanutta pakolaisnaista, eikä hän ole koko ministerikaudellaan tehnyt yhtään mitään miesten tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi tai miesten oikeuksien edistämiseksi.


Juuso Erno, Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/195210.html

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Tasa-arvo on tasa-arvoministeriltä hukassa (Iltalehti 18.6.2010)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin osoittaa jälleen kaksinaismoralisminsa ja tekopyhyytensä (IL 16.6.) paheksumalla Iltalehden uutisointia tulevasta pääministeristä Mari Kiviniemestä.

Kun miespolitiikoista on lehdissä julkaistu paljon paljastavampia kuvia, on ministeri Wallin ollut hiirenhiljaa. Hiljaa hän on ollut myös vaikkapa kirjailija Sofi Oksasen suomalaisia miehiä halventaneista kommenteista tai lupamaksuvaroilla tuotetuista YLE:n ohjelmista, joiden asenteellinen miesviha tulta munille- linjauksineen on ollut täysin pidäkkeetöntä. Väistämätön johtopäätös tästä kaikesta on se, että tasa-arvoministeri Wallin pitää miehiä vähempiarvoisina kuin naisia.

Ministeri Wallinin kannattaisi lehtien lueskelun sijasta keskittyä työnsä hoitamiseen. Toistaiseksi hänen suorituksensa tasa-arvoministerinä on ollut täysin ala-arvoinen. Hän on nimittäin jättänyt 50 prosenttia töistään täysin tekemättä: Wallinin ministerikaudella ei ole pantu tikkua ristiin miesten oikeuksien edistämiseksi tai miesten tasa-arvo-ongelmien ratkaisemiseksi.

Toivoa sopii, että ensi eduskuntavaalien jälkeen tähän maahan saadaan vihdoin ja viimein tasa-arvoministeriksi sellainen henkilö, joka tietää, mitä tasa-arvo tarkoittaa.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Tasa-arvoon on vielä pitkä matka, ministeri Wallin!

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin toteaa aivan oikein, että sukupuolten välisen tasa-arvon tulisi näkyä myös erotilanteissa (HS 8.11.). Ilahduttavaa on havaita, että sosiaali- ja terveysministeriö on viimein huomioinut Miesten tasa-arvo ry:n vaatimuksen sosiaaliviranomaisille järjestettävästä tasa-arvokoulutuksesta.

Ministeri Wallin on oikeassa todetessaan, että Suomessa on harjoitettava sellaista tasa-arvopolitiikkaa, jossa niin naiset kuin miehetkin nähdään tärkeiksi, ja että molempien sukupuolten on koettava tasa-arvotyö mielekkääksi.

Valitettavasti hallitus on tasa-arvo-ohjelmassaan unohtanut miesnäkökulman. Sekä nais-, että miesnäkökulman havaitsevien sukupuolisilmälasien sijasta käytössä on vain naisasiamonokkeli. Ministeri Wallinin esiin nostamat samapalkkaisuus, työelämän
segregaatio ja väkivalta ovat todellisuudessa kysymyksiä, jotka koskevat molempia sukupuolia.

Samapalkkaisuus toteutuu jo tutkimusten mukaan varsin hyvin työtehtävien tasolla (naisen euro on laskutavasta riippuen 96 - 104 senttiä). Sitä on edistettävä tavalla, joka turvaa palkkauksen kannustavuuden, oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvoisuuden.

Sukupuolten välisen ammatillisen segregaation vähentäminen edellyttää sitä, että poikien koulumenestyksen parantamiseen kiinnitetään enemmän huomiota ja että miesten osuutta korkeakouluopiskelijoista nostetaan. Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi on otettava huomioon myös miehiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta, sillä väkivalta on tutkitusti vuorovaikutus- ja perhetason ilmiö, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.

Nykyisessä tasa-arvo-ohjelmassa miehiä ja heidän hyvinvointiaan ei pidetä samassa arvossa kuin naisia ja naisten hyvinvointia. Yhdenvertaisuus sukupuolesta riippumatta on uhanalainen jopa perusihmisoikeuksien osalta; oikeusministeri Tuija Brax (HS 31.10.) on asettunut puolustamaan poikavauvojen sukupuolielinten rituaalista silpomista.

Tasa-arvoministeri Wallin toteaa kyllä miesten kärsivän mm. asunnottomuudesta, syrjäytymisestä ja lyhyemmästä eliniästä, mutta mitä hallitus ja tasa-arvoviranomaiset aikovat konkreettisesti tehdä miesten aseman parantamiseksi.

Ikävä kyllä, ministeri Wallin ei vaikuta olevan tietoinen edes etävanhempien, joista suurin osa on isiä, erittäin heikosta asemasta. Isyyden vähäisempää arvostusta kuvaa hyvin se, että äitienpäivänä ansioituneet äidit ovat mitalisateessa, mutta isänpäivänä jaetaan vain Vuoden Isä - palkinto.

Ministeri Wallin kirjoittaa: "Pidän itse tasa-arvopoliittisesti tärkeänä, että kaikilla on aito mahdollisuus tehdä elämässään sukupuolen rajoittamatta itseään koskevia valintoja." Aiemmin ministeri Wallin on kuitenkin puolustanut vain miehiin kohdistuvaa asevelvollisuutta (HS 28.4.). Tämäkin esimerkki korostaa, että miesten tasa-arvointressit on selkeästi kirjattava ohjelmallisiin asiakirjoihin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta, joka oli vastaus tasa-arvoministeri Stefan Wallinin Sunnuntaidebatti-kirjoitukseen (HS 8.11.2009):

"Sukupuolten tasa-arvon tulisi näkyä myös eroissa"

Mielipiteistä vastaa niiden esittäjä itse (Kaleva 6.9.2009)

Kalevan pääkirjoituksen (3.9.) mukaan Audin (entinen) myyntijohtaja Esko Kiesi olisi naisista esittämillään mielipiteillä häpäissyt ennen kaikkea miehet. Tätä ajatusta on mahdoton ymmärtää tai hyväksyä.

Miten minulle täysin tuntemattoman autokauppiaan esittämät henkilökohtaiset mielipiteet muka häpäisisivät minut? Minullahan on aivan omat, varsin toisenlaiset, mielipiteeni. Suomessa on tietääkseni ainakin vielä toistaiseksi voimassa mielipiteen- ja sananvapaus, joten on luonnollisesti selvää, että esitetyistä mielipiteistä vastaa vain niiden esittäjä itse, eikä mitään kollektiivista vastuuta, edes miesten kesken, ole olemassa.

Miksi tämä hyväksi ja oikeudenmukaiseksi havaittu linja ei kelpaa Kalevan päätoimitukselle?

Jos tässä kohussa joku on itsensä todella pahasti häpäissyt, niin ne tekopyhät ja kaksinaismoralistiset hurskastelijat, jotka ovat kovaan ääneen olleet tuomitsemassa Kiesin näkemykset, mutta jotka ovat vaienneet täysin esimerkiksi silloin, kun lupamaksuvaroilla pyöritettävä Yleisradio on lähettänyt viikosta toiseen törkeän seksististä, miehiä halventavaa radio-ohjelmaa.

Miksi tasa-arvoasioista vastaava ministeri Stefan Wallin, tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen, Yleisradion toimitusjohtaja Mikael Jungner taikka sanomalehti Kaleva eivät reagoineet mitenkään, kun toimittaja Anne Moilanen nimitteli Tulta munille -ohjelmassaan miehiä ”gorillasta seuraaviksi, yksiaivosoluisiksi viettiolioiksi”, väitti suomalaisten miesten tappavan puolisoitaan läjäpäin ja uhkaili väkivallalla niitä miehiä, jotka ovat rohjenneet nostaa esille miesten tasa-arvo-ongelmia?

Tai silloin, kun toimittaja Kirsi Virtanen ilmoitti, että hänen mielestään miesten aivot ovat kuin ”Pohjois-Korea pimennyksen aikaan”? Moilanen tai Virtanen eivät voi vetäytyä huumorin taakse piiloon, sillä sitä selitystä ei ole Kiesinkään kohdalla hyväksytty.

Ilmeisesti ministeri Wallinin, tasa-arvovaltuutettu Mäkisen, toimitusjohtaja Jungnerin ja sanomalehti Kalevan mielestä seksistisissä ja loukkaavissa mielipiteissä ei ole yhtään mitään vikaa, kunhan ne vain kohdistuvat miehiin. Mistään tasa-arvosta sukupuolten välillä ei voida Suomessa edes haaveilla niin kauan kuin tällaista kaksinaismoralismia ja selkärangattomuutta suvaitaan.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n pj. Helsinki

Asepalvelus pitää muuttaa tasa-arvoiseksi (HS 1.5.2009)

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin kertoi (HS 28.4.2009), ettei hän aio tehdä mitään asevelvollisuuden tasa-arvoistamiseksi. Palkka-armeija tulisi liian kalliiksi, ja nykyinen järjestelmä on hänen mukaansa "paras tiedossa olevista".

Toki on halvempaa teettää asevelvollisuus miehillä ilmaisena pakkotyönä kuin maksaa siitä riittävä korvaus. Samalla logiikalla mikä tahansa julkishyödyllinen työ olisi halvinta teettää pakkotyönä. Sukupuolisyrjintään perustuva järjestelmä ei kuitenkaan ole oikeudenmukainen.

Maanpuolustuksen tärkeyden korostaminen ei voi oikeuttaa tasa-arvon sivuuttamista. Uskottava maanpuolustus voidaan järjestää myös ilman sukupuolisyrjintää.

Tasa-arvoa ei voi sivuuttaa myöskään sillä perustelulla, että miesten asevelvollisuudella on laaja kannatus. Tasa-arvo ei ole mikään huutoäänestys – myös lainsäädännön on oltava tasa-arvoinen.

Tasa-arvon on koskettava myös niitä elämänalueita, joilla miesten asema on naisten asemaa huonompi. Mitään niin räikeää epätasa-arvoisuutta ei Suomessa ole kuin vain miehille pakollinen asevelvollisuus. Voidaankin kysyä, mitä käyttöä on tasa-arvoministerillä, joka ei hoida tehtäviään.

JUUSO ERNO

puheenjohtaja Miesten tasa-arvo -yhdistys



Mielipidekirjoitus oli vastaus tähän lehtijuttuun (HS 27. 4. 2009):



"Tasa-arvoministeri ei halua puuttua vain miehiä koskevaan asevelvollisuuteen

Myöskään puolustusministeri ei näe nykymallissa tasa-arvo-ongelmaa

Tasa-arvoministeri Stefan Wallin (r) ymmärtää, ettei "tietenkään kaikkien mielestä voi tuntua tasa-arvoiselta, jos jokin velvollisuus koskee vain toista sukupuolta". Wallin ei kuitenkaan halua puuttua nykyjärjestelmään.

"Mikä olisi vaihtoehto? Tämä vaatii kokonaisvaltaisen lähestymistavan. Olen pohtinut tätä paitsi tasa-arvoministerinä myös reservin kapteenina, ja nykyinen järjestelmä on paras tiedossa olevista."Armeijan sisäänottomääriä ja reserviä ei tarvitse laajentaa molempiin sukupuoliin, palkka-armeija ei sovellu Suomeen ja olisi kallis, ja täysin vapaaehtoisesti ei voida järjestää uskottavaa puolustusta, Wallin luettelee perusteluja. "Maan turvallisuus ja valtion menojen kattaminen eivät voi milloinkaan pohjautua vapaaehtoisuuteen. Valtio vaatii verojen maksua kaikilta ja asevelvollisuutta miehiltä."

Eduskunnan tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja Arto Satonen (kok) ei myöskään näe miesten syrjintää ongelmana: "Turha tehdä tästä tasa-arvokysymystä, maanpuolustus on tärkeämpää."

Puolustusministeri Jyri Häkämies (kok) on samoilla linjoilla: "En ole havainnut laajaa kannatusta tasa-arvonäkökulmalle, joten nykymallin pohjalta mennään."

Ministerit Häkämies ja Wallin olisivat valmiita ainoastaan kohdistamaan kutsuntakirjeet myös naisille, jolloin naiset saisivat paremmin tietoja armeijavaihtoehdosta. Palvelukseen astuminen olisi edelleen vapaaehtoista.

Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Juha Korkeaoja (kesk) katsoo asiaa käytännölliseltä kannalta:"Puolustusvoimilla ei ole fasiliteettiä kouluttaa koko tyttöjen ikäluokkaa, se vaatisi mittavat organisoinnit. Miesten asevelvollisuudelle puolestaan on vahva kansalaisten ja poliitikkojen tuki." Korkeaoja myöntää nykymallin epätasa-arvoiseksi, mutta muistuttaa, ettei sitä ole todettu perustuslain vastaiseksi.

Naisasialiitto Unionin puheenjohtaja Henna Leppämäki pitää miesten asevelvollisuutta tasa-arvo-ongelmana. "Siinä naiset ja miehet eivät ole lain edessä tasa-arvoisia.""Unioni ei kuitenkaan lähde ensimmäisenä vaatimaan yleisen asevelvollisuuden poistamista, vaan toivoisin, että miehet itse tarttuisivat tähän. Meiltä kyllä tulee tukea.

"Naisjärjestöjen keskusliiton pääsihteeri Leena Ruusuvuori sanoo, että asevelvollisuudessa voi olla tasa-arvo-ongelmaa. Aikanaan naisten vapaaehtoistakin palvelusta vastustanut Ruusuvuori on kuitenkin sitä mieltä, että pitäisi ensin saada itse armeija tasa-arvoisemmaksi ja vasta sen jälkeen pohtia yleisen asevelvollisuuden tilannetta.

Myös naista syrjivää

Asevelvollisuuden suorittaminen viivästyttää opintojen aloittamista sekä ura- ja palkkakehitystä. Puolustusvoimien mukaan armeija-aika maksaa varusmiehelle itselleen noin 10 000 euroa vuodessa.

Väitöskirjansa puolustusvoimista ja sukupuolesta tehnyt tutkija Teemu Tallberg sanoo, armeija on keskeinen miesten epätasa-arvoa ylläpitävä instituutio. Sama järjestelmä kuitenkin syrjii myös naisia, koska koko turvallisuusala on hyvin sukupuolittunut. Armeijan kautta miesvaltaisuus leviää poliisiin, rajavalvontaan ja tulliin. Myös työhönotossa saatetaan suosia armeijan käynyttä.

"Lisäksi armeija pitää yllä sukupuolittuneita käsityksiä organisoinnista ja johtamisesta. Voidaan myös kysyä, pitääkö puhe 'kansanarmeijasta' ja 'kansalaisvelvollisuuksista' yllä sukupuolittuneita käsityksiä kansalaisuudesta ja demokratiasta,", Tallberg huomauttaa."