Syyllistämisestä samanarvoisuuteen (Tesso 8/2011)

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki tarjoaa kolumnissaan (Tesso 7/2011) miesten tasa-arvo-ongelmiin tuttua patenttiratkaisua: miesten syyllistämistä. On toki selvää, että miehet voisivat elää terveellisemmin, mutta samaa voi sanoa naisista. Naisten terveyshaasteita ei kuitenkaan kuitata saarnoilla, vaan naisten terveydenhuoltoon panostetaan selvästi enemmän kuin miesten terveydenhuoltoon, vaikka miehet kuolevat nuorempina. Naisilta mm. seulotaan verovaroin rinta- ja kohdunkaulansyöpää, vaikka epäterveelliset elämäntavat lisäävät kummankin syövän riskiä. Tasa-arvon toteuttaminen edellyttää sitä, että miehiä ei jätetä ongelmineen oman onnensa nojaan. Miehistä on huolehdittava siinä missä naisistakin.

Miehille aiheuttavat usein painetta sukupuolirooliodotukset. Sukupuoliroolit ovat molempien sukupuolten luomuksia, eivät yksin miesten. Toisaalta on huomattava, että esimerkiksi miesten suurempaan riskinottovalmiuteen vaikuttaa lisäksi biologia. Sen sijaan, että vaadittaisiin miehiä muuttumaan joksikin ihan muuksi, on sosiaali- ja terveyspuolen palveluita muokattava siten, että miehiä voidaan auttaa sellaisina kuin he ovat. Rooliodotusten keventäminen on toivottavaa, mutta se on pitkän aikavälin projekti, johon viranomaiset voivat vaikuttaa lähinnä välillisesti.

Miesten aseman kohentamiseksi viranomaisten tulisi ensisijaisesti päivittää tasa-arvopolitiikka 2000-luvulle. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ei yksistään riitä ratkaisemaan miesten olemassa olevia tasa-arvo-ongelmia.  Tasa-arvopolitiikan tavoitteiksi on kirjattava mm. miesten eliniän pidentäminen, isien aseman vahvistaminen ja poikien koulumenestyksen parantaminen. Näiden tavoitteiden toteuttamista varten on allokoitava riittävät resurssit ja niiden saavuttamiselle on asetettava aikataulut. Tuloksia tulee varmasti, jos vain löytyy riittävä tahto tehdä töitä niiden eteen.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta (Iltalehti 12.11.2011

Iltalehti (9.11.) kertoi, että tasa-arvo ei toteudu ansioituneiden isien ja äitien palkitsemisessa. Miesten tasa-arvo ry vaatii tilanteen korjaamista. Isät tekevät paljon arvokasta, mutta liian usein huomiotta jäävää, työtä perheidensä eteen, eikä hyvän isäsuhteen merkitystä lasten kehitykselle voi ylikorostaa. Tasa-arvoisemman vanhemmuuden edistäminen edellyttää sitä, että valtiovalta osoittaa arvostavansa isiä yhtä paljon kuin äitejäkin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvoiseen isyyslakiin (Karjalainen 13.11.2011)

Karjalaisen pääkirjoituksessa (Isällä ja lapsella oikeus tietää 5.11.) vaaditaan perustellusti lapsen ja miehen oikeuksien turvaamista meneillään olevassa isyyslakiuudistuksessa. Nykyinen lainsäädäntö korostaa aivan liiaksi äidin asemaa ja oikeuksia. 

Suomessa asuu tällä hetkellä jo 20 000 lasta, joiden isästä ei ole tietoa. Ei voi olla oikein, että yksi osapuoli, eli äiti, voi vastustuksellaan estää isyyden selvittämisen ja riistää näin lapselta isän ja isältä lapsen. Hyvä ja toimiva isäsuhde on lapsen kehityksen kannalta erittäin tärkeä tekijä, eikä oman suvun ja juurien tunteminen ole merkityksetöntä.

Vanhemmuuden tasa-arvoistamisen kannalta on puolestaan olennaista varmistaa, että miehellä (isällä) on perheessä myös oikeuksia, ei pelkästään velvollisuuksia. Tämä on viime kädessä myös naisten etu, sillä miesten oikeuksien vahvistaminen perhe-elämässä edistäisi naisten mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä joustavammin toisiinsa. 

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä on samalla huolehdittava siitä, että lapsen isäksi oletetulla miehellä, vaikkapa äidin aviomiehellä, on heti lapsen synnyttyä oltava halutessaan oikeus varmistua isyydestään DNA-testauksen avulla. Testauksen on oltava mahdollista, vaikka äiti sitä vastustaisikin. Ei äidillekään synnytyssairaalasta kotiuttamisen yhteydessä arvota jotain vierasta vauvaa mukaan elätettäväksi ja kasvatettavaksi, vaan kyllä äiti haluaa ja saa nimenomaan oman jälkeläisensä matkaansa.

Ei ole olemassa mitään syytä, miksi nykyaikaisia tutkimusmenetelmiä ei hyödynnettäisi miesten oikeuksien ja tasaarvon vahvistamiseksi. Kyse on myös siitä, että lapsella on oltava oikeus tietää totuus omasta isästään ja sukutaustastaan.

JUUSO ERNO

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Hyvää isänpäivää? (lähetetty Helsingin Sanomiin 16.11.2010, ei julkaistu)

Isänpäivää juhlistettiin viime NYT-liittessä (12.11) varsin perinteisin menoin. Tarkoitushakuisen kyselyn perusteella leimattiin suomalaiset isät kelvottomiksi juopoiksi. Stereotyyppisesti isät jaettiin kahteen kastiin, välinpitämättömiin uraisiin ja ihaniin pehmoisiin, mutta jutussa painottuivat vahvasti negatiiviset luonnehdinnat kaikkia isiä koskien. Ilmeisesti isä ei voi yhtä aikaa luoda uraa, olla jämäkkä kasvattaja ja osallistua lastensa elämään. On mahdotonta edes kuvitella, että äitienpäivän kunniaksi patistettaisiin äitejä ahtaaseen pehmoäidin rooliin tai että äideistä maalattaisiin yhtä vastenmielinen kuva.

Ei tietenkään ole ihme, ettei isyyttä arvosteta mediassa, kun viranomaisetkaan eivät sitä arvosta. Isänpäivä, toisin kuin äitienpäivä, ei ole virallinen liputuspäivä. Vuodesta 2006 alkaen sosiaali- ja terveysministeriö on palkinnut Vuoden isän, mutta tasavallan presidentti jakaa ansioituneille äideille kahmalokaupalla oikeita kunniamerkkejä vuodesta toiseen.

Näiden pienten, mutta symbolisesti tärkeiden, tasa-arvo-ongelmien lisäksi isät kohtaavat sukupuolisyrjintää huoltajuuskiistoissa, elatusmaksupäätöksissä, perheväkivaltatilanteissa ja etävanhemman ala-arvoisessa asemassa. Vaikka näistä ongelmista on puhuttu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan, ei niiden ratkaisemiseksi edelleenkään suunnitella mitään konkreettista ns. tasa-arvoviranomaisten toimesta.

Toivottavasti Vasemmistoliiton kansanedustajan Kari Uotilan esitys isyyslain ja tasa-arvolain modernisoinnista saa niin paljon tuulta purjeisiinsa, että jo ensi vaalikaudella voitaisiin edetä sanoista tekoihin. Tarvetta tällaiselle uudistukselle totisesti on.