Samat säännöt kaikille puolustusvoimissa

Puolustusvoimissa suunnitellaan ulkonäkö- ja pukeutumissääntöjen höllentämistä (Ksml 22.12.), jotta eri etniset ryhmät, vakaumukset ja kulttuuriset taustat tulisivat paremmin huomioiduiksi. Jo nyt on esimerkiksi varusmiesten hiusten pituutta rajoitettu, vaikka vapaaehtoista asepalvelusta suorittaville naisille sallitaan pitkät hiukset (nutturalla palvelusaikana).

Perustuslaissa säädettyä yhdenvertaisuutta kunnioittaen sääntöjen pitää olla tietysti samat kaikille tasa-arvoisesti. Sukupuoleen, vakaumukseen tai etniseen taustaan perustuva erityiskohtelu on syrjivää ja epäoikeudenmukaista. Sellaisista järjestelyistä pitää luopua, eikä lisätä niitä entisestään.

Miksi jotkut taustat tai vakaumukset oikeuttaisivat erityiskohteluun, mutta toiset eivät? Tämähän on selvä signaali siitä, että joitain pidetään arvokkaampina kuin toisia. Tällainen linjaus heikentää joukkojen koheesiota valtavasti, millä voi puolestaan olla kauaskantoisia ja vakavia haittavaikutuksia.

Jos sääntöjä ryhdytään höllentämään, niin tulee tehdä tasapuolisesti kaikkien kohdalla. Jos joissain säännöissä todetaan olevan joustamisen varaa joidenkin kohdalla, ei niiden pilkuntarkalle noudattamiselle voi olla pakottavaa tarvetta muidenkaan kohdalla.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Jäätävää poltetta

Tasa-arvon edistämiseksi ei tarvita minkään ismin poltetta (Aamulehti 27.7.), vaan tasapuolista ja kovaa työtä niin miesten kuin naistenkin oikeuksien eteen. Erityisesti miehet saavat kärsiä siitä, että ideologiset uskomukset painavat tasa-arvopolitiikassa yhä enemmän kuin oikeudenmukaisuus tai tutkitut tosiasiat.
 

Laillistetusta syrjinnästä ei ole suinkaan päästy eroon. Ainakin asevelvollisuuslaki, isyyslaki, tasa-arvolaki ja rikoslaki syrjivät miehiä sukupuolen perusteella.  Miehet ovat toisen luokan kansalaisia mm. koulutuksessa, terveydenhuollossa ja huoltajuuskiistoissa. Miesten syrjintää pyritään jatkuvasti vain lisäämään, usein ”tasa-arvon” edistämisen nimissä.  Erilaiset naiskiintiö-suunnitelmat ovat esimerkkejä tästä.

Niukat resurssit palavat loputtomiin palkkatasa-arvoselvityksiin, vaikka samapalkkaisuus toteutuu Suomessa (onneksi) varsin hyvin. Väkivallan uhreiksi joutuvat miehet ja lapset jäävät oman onnensa nojaan, sillä vain naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään ongelmana.  Sukupuoliroolien purkaminen tarkoittaa miesten kohdalla käytännössä vain uuden, ahtaan rooliodotuksen luomista. Viranomaiset ja tutkijat esittävät miehille loputtomia ja kohtuuttomia vaatimuksiaan miehiä kuuntelematta saati kunnioittamatta.

Ns. tasa-arvoviranomaiset kärsivät miesten aliedustuksen ja puutteellisen miesasiaosaamisen lisäksi kaavoihin kangistumisesta. Tasa-arvoeliitti muodostaa todellisen hyvä sisko – verkoston, jolle olennaisinta on oman valta-aseman pönkittäminen ja toisinajattelun torjunta. 

Esimerkiksi Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa (TANE) miesten asiat on delegoitu alemman tason miesjaoston huoleksi, mikä kuvaa niitä kohtaan tunnettua välinpitämättömyyttä. Varmemmaksi vakuudeksi miesjaosto on miehitetty naisasiajärjestöjen edustajilla, jotta yksikään tuore idea ei pääsisi eteenpäin. 

Tasa-arvon kannalta olisi parempi romuttaa koko byrokratia ja korvata se kevyemmällä, juostavammalla sekä molemmat sukupuolet tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti huomioivalla järjestelmällä.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

---