EU:sta demokraattinen tasa-arvon edistäjä

Keskisuomalaisen pääkirjoituksen (11.9.) mukaan EU ei voi olla uskottava tasa-arvon edistäjä, jos miehet ja naiset eivät ole tasa-arvoisesti edustettuina sen omassa päätöksenteossa.

Lissabonin sopimuksen mukaan tasa-arvo ja demokratia ovat EU:n perusarvoja. EU olisi uskottava näiden arvojensa edistäjänä, jos EU:n päättäjät valittaisiin demokraattisesti ja heidän sukupuolestaan välittämättä. Ikävä kyllä, näin ei tapahdu.

Jotta tasa-arvoa voitaisiin EU:ssa tehokkaasti edistää, unionin ja jäsenvaltioiden tasa-arvopolitiikassa tulisi huomioida yhtäläisesti sekä miesten, että naisten tasa-arvo-ongelmat ja oikeudet.

Siksi sukupuolten tulisi olla tasapuolisesti edustettuina tasa-arvopolitiikkaa valmistelevissa ja toteuttavissa tasa-arvoelimissä niin EU:ssa kuin kansallisella tasolla. Ikävä kyllä, näin ei ole.

Miehet ovat tasa-arvoelimissä pahasti aliedustettuja, ja se näkyy siinä, ettei EU:n tai jäsenmaiden tasa-arvopolitiikassa kiinnitetä juuri lainkaan huomiota miesten ongelmiin tai oikeuksiin.

Juuso Erno
puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Keskisuomalainen 13.9.2014 

Kiintiöilläkö tasa-arvo etenee?

Komissaari Viviane Reding ja euroedustaja Sirpa Pietikäinen vaativat pörssiyhtiöiden hallituksiin naiskiintiöitä (HS 21.11.). Osakkaiden omistusoikeutta kavennettaisiin tällöin nostamalla sukupuoli pätevyyttä keskeisemmäksi valintakriteeriksi, mikä tuntuu absurdilta ajatukselta. EU:n kilpailukyky tuskin paranee sääntelyä lisäämällä.

Reding ja Pietikäinen pitävät poikien alisuorittamista koulutuksessa ja miesten kasvanutta työttömyyttä edistyksenä. Jos he uskovat kiintiöihin, miksi he eivät vaadi mieskiintiöitä korkeakoulutukseen, työpaikoille tai edes jäsenvaltioiden ja EU:n tasa-arvoelimiin? Sukupuolten välinen tasa-arvo ei todellisuudessa heitä kiinnosta.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

P.S. Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Kesäinen sotilasfarssi

Miehiä sukupuolen perusteella syrjivän asevelvollisuusjärjestelmän puolustuspuheenvuorot (Aamulehti 23.7.[1]) ovat kaikessa irrationaalisuudessaan ja epäloogisuudessaan olleet oivaa kesäviihdettä. Kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei kuitenkaan saa olla mikään vitsi. Oikeusvaltion peruskivi on laki. Niin kauan kuin laissa hyväksytään sukupuolisyrjintä, on turha väittää, että tasa-arvoa todella tavoiteltaisiin. Siksi tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetiksi on ehdottomasti nostettava lainsäädännön muuttaminen sukupuolineutraaliksi.

Koko ikäluokkaa ei toki kannata pistää armeijaan, eihän niin toimita miestenkään kohdalla. Siviilipalvelus on keksitty, ja vapautuksia jaetaan eri syistä varsin monille. Järjestelmä on jo nyt käytännössä valikoiva. Valikoinnissa pitäisi vain keskittyä fyysiseen ja psyykkiseen soveltuvuuteen, ei sukupuoleen. Jos palvelus olisi taloudellisesti ja koulutuksellisesti palkitsevampi, motivoituneita suorittajia löytyisi tarpeeksi vapaaehtoisestikin. Se olisi paljon nykyistä kustannustehokkaampaa.

Samojen oikeuksien ja velvollisuuksien vaatiminen kaikille sukupuolesta riippumatta ei ole tasapäistämistä eikä fundamentalismia. Sitä on nykyisen tasa-arvopolitiikan keskiössä oleva kiintiökiihkoilu, jolla ei ole tasa-arvon kanssa mitään tekemistä. Vanhempainvapaiden käyttöön, yritysten johtoon tai eri ammatteihin yms. vaaditaan keinolla millä hyvänsä 50/50-sukupuolijakaumaa piittaamatta lainkaan ihmisten valinnanvapaudesta tai erilaisuudesta. Virkavaltaisen utopian tavoittelu tasa-arvon varjolla käy kaikille kalliimmaksi kuin yhdenvertaisuuden suominen vihdoin ja viimein myös miehille. 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

---

[1] http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194827878382/artikkeli/epatasa-arvoa+tasa-arvon+nimissa.html

Aliedustusongelma (Savon Sanomat 21.4.2012)

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen on vaatinut kuudelta yliopistolta tasa-arvosuunnitelmien kirjoittamista uusiksi (SS 18.4.). Mäkinen vaatii yliopistoilta toimia mies-nais-asetelman tasapainottamiseksi. Kärjistetysti sanottuna hän vaatii lisää naisprofessoreita.

Miesten aliedustusta korkeakouluopiskelijoissa Mäkinen ei sitä vastoin vaadi korjattavaksi, vaikka se on vaikutuksiltaan epäilemättä kauaskantoisin tasa-arvo-ongelma. Se, ettei miesten osaamista saada täysimittaisesti hyödynnettyä, heikentää Suomen kilpailukykyä.

Miesten aliedustus ylläpitää suomalaisten työmarkkinoiden jyrkkää jakautumista miesten ja naisten aloihin.

Ongelman ydin muotoutuu jo perusopetuksessa, jossa poikien alisuorittaminen on kansainvälisesti verrattuna synkällä tasolla. On syytä edellyttää myös korkeakouluilta määrätietoisempaa toimintaa miesopiskelijoiden osuuden kasvattamiseksi.

Korkeakoulujen on kehitettävä opintojensa rakennetta, sisältöä ja opiskelijoiden sisäänottoa tämä tavoite mielessään. Valinnoissa voisi Mäkisen oppien mukaisesti jopa suosia tasatilanteissa vähemmistösukupuolen edustajia.

Toivottavasti meillä on joskus tasa-arvovaltuutettu, jolta löytyisi kiinnostusta kantaa huolta molempien sukupuolten oikeuksista yhtä lailla.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja