Tasa-arvoa tasa-arvoyksikköön

Helsingin Uutisissa (11.02.2012) kerrottiin sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikön vääristyneestä sukupuolijakaumasta. Vaikka useat tahot, mm. Miesten tasa-arvo ry, ovat jo vuosia vaatineet korjausta tähän miesten asemaa vakavasti heikentävään tasa-arvo-ongelmaan, ei parannusta ole edelleenkään näköpiirissä.

Tasa-arvoyksikön johtaja Tarja Heinilä-Hannikainen vastaa miesedustuksen puuttumista kritisoiville STM:n perinteisellä reseptillä, eli miesten syyllistämisellä, sen sijaan että hän pyrkisi aktiivisesti korjaamaan yksikkönsä miespuutteen aiheuttamaa ongelmaa. Johtaja Heinilä-Hannikaisen ylimielinen asenne herättää ihmetystä, sillä tasa-arvolaki velvoittaa viranomaiset edistämään, eikä suinkaan estämään, sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumista ja erityisesti muuttamaan niitä olosuhteita, jotka estävät tasa-arvoa toteutumasta. Tasa-arvoyksikkö on kyllä ollut aina ensimmäisenä vaatimassa naiskiintiöitä milloin minnekin, mutta omasta silmästään yksikkö ei onnistu malkaa löytämään.

Kun työnhakijoilta edellytetään tasa-arvoyksikössä esim. naistutkimuksen (sukupuolentutkimuksen) tai opintoja, on käytännössä asetettu este mieshakijoiden menestykselle tai edes löytymiselle. Kyseinen oppiaine, jonka tieteellisyys on perustellusta syystä kyseenalaistettu, on nimittäin tullut tunnetuksi vihamielisyydestään miesten oikeuksia kohtaan. Rekrytointikriteereitä ja -prosessia tulee siis muuttaa sellaisiksi, että päteviä mieshakijoita löytyy. Jos jossain valtionhallinnon elimessä on aivan ehdottomasti oltava sekä miehiä, että naisia työntekijöinä, niin juuri STM:n tasa-arvoyksikössä.  Nyt yksikössä ei ole ketään, joka todella tietäisi, mitä miehen elämä 2010-luvun Suomessa on.  Tilannetta pahentaa vielä se, ettei yksiköstä löydy alkuunkaan riittävää miesasiaosaamista ja se että tasa-arvoyksikön suhtautuminen miesten tasa-arvo-ongelmiin on parhaimmillaankin ollut vähättelevää. 

Tasa-arvoyksikkö on tosiasiassa merkittävä vallankäyttäjä tasa-arvopolitiikan muovaamisessa, sillä poliittiset päättäjät yleensä myötäilevät ”asiantuntijoiden” laatimaa linjaa. Miespoliitikot, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, eivät osaa, uskalla tai halua pitää miesasiaa esillä, mikä on sikäli ymmärrettävää, että valtaosa äänioikeutetuista on naisia. Miesvähemmistön aseman turvaamiseksi naisasiapopulismilta on välttämätöntä, että lainsäädännössä ja viranomaistoiminnassa pidetään korostetusti huolta miesten oikeuksista. Vain siten voidaan varmistaa, että kaikilla on samat oikeudet, velvollisuudet ja mahdollisuudet sukupuolesta riippumatta.

Juuso Erno


Helsingin Uutiset ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Lasten ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset on kiellettävä

Helsingin Sanomissa (A5 19.12.) todetaan, että oikeudellinen tilanne poikien ei-lääketieteellisten
ympärileikkausten suhteen on epäselvä. Alaikäisille lapsille suoritettavat ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset pitäisikin viipymättä kriminalisoida Suomessa. Lainsäädännöllinen kielto on tarpeen, sillä oikeuslaitokselta, tai ainakaan Korkeimmalta oikeudelta, ei löydy nykylainsäädännön puitteissa rohkeutta puolustaa puolustuskyvyttömiä poikavauvoja törkeiltä pahoinpitelyiltä. Poliittisen korrektiuden hengessä pelätään enemmän antisemitismi- ja islamofobia-syytöksiä, kuin välitetään lasten oikeuksista. Kuitenkin juuri se, että juutalais- ja muslimivanhempien poikalapsille ei taata samaa lain suojaa kuin muille lapsille, on este yhdenvertaisuuden toteutumiselle.


Toisin kuin lehtijutussa annetaan ymmärtää, ei ero poikien ja tyttöjen ei-lääketieteellisten ympärileikkausten välillä ole lopulta valtava. Periaatteellisella tasolla kyse on joka tapauksessa aivan samasta asiasta, eli lääketieteellisesti täysin tarpeettomalla, riskialttiilla ja kivuliaalla operaatiolla tuotetaan pysyvä ruumiillinen vamma avuttomalle vauvalle perinteen nimissä. Uskonnonvapaudesta on tässä yhteydessä turha puhua mitään, sillä silpomisen uhrilla ei sitä ole. Uskonnollisten käskyjen ja traditioiden perusteella voisi sitä paitsi vaatia esimerkiksi lasten ruumiillisen kurituksen sallimista uudelleen. Ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa aidosti kunnioittava maa ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä tällaisen toiminnan jatkumista.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

-----------------------------

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta