Väkivalta ja viha

Helsingin Sanomat jatkaa tuttuun tyyliin miehiin kohdistuvan väkivallan vähättelyään (HS 2.12.). Useat tasapuoliset ja laadukkaat väkivaltatutkimukset, kuten Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti Heunin ”Tuhansien iskujen maa”- tutkimus, ovat osoittaneet, että miehet ja naiset kokevat väkivaltaa parisuhteissa osapuilleen yhtä paljon. Miehiin kohdistuva väkivalta jää vain useammin piiloon. Väkivallan miesuhrien kynnys hakea ja saada apua myös pysyy korkealla, niin kauan kuin valtamedia ja viranomaiset eivät suostu ottamaan ongelmaa vakavasti ja toimimaan aktiivisesti sen ratkaisemiseksi.

Viime viikolla eduskuntapuolueiden puheenjohtajat ottivat yhdessä kantaa sen puolesta, ettei kokonaisia ihmisryhmiä leimattaisi ja syyllistettäisi yksittäisten henkilöiden tekemien rikosten vuoksi (HS 29.11.). Tämän oikeusvaltion perusperiaatteen soisi koskevan viimein tasapuolisesti suomalaisia miehiäkin, ilman että jokaista väkivallantekoa käytetään keppihevosena suomalaismiesten kollektiivisen syyllisyyden lisäämisessä. Loppujen lopuksi, miesvihamielisen seksismin erottaa muukalaisvihamielisestä rasismista vain irrationaalisen ja obsessiivisen vihan kohde. Vasta kun viha lakkaa olemasta salonkikelpoista voidaan väkivalta-asiaa käsitellä kiihkottomasti ja rakentavasti.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Koulutuksen epätasa-arvoisuudesta

Poikien aliedustus huippulukioissa on vain yksi koulutuksen epätasa-arvoisuuden jäävuoren huipuista (HS 31.8.2015). Ongelman ydin on siinä, ettei koulujärjestelmämme onnistu yhtä hyvin poikien kuin tyttöjen kanssa. Joka kahdeksas peruskoulunsa päättävä poika ei osaa kunnolla edes lukea, mikä on tuhoisaa heidän mahdollisuuksiensa kannalta. Poikien potentiaalin kevytmielinen haaskaaminen on kansantaloudellisesti edesvastuutonta. 

Lisäksi tiedämme tutkimusten perusteella, että poikiin kohdistuu suoranaista sukupuolisyrjintää mm. kouluarvostelussa, joten tasa-arvo ei toteudu jatko-opintoihin pyrkimisessäkään. Vastuu siitä, että koulutusjärjestelmä edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa, kuuluu ensisijaisesti meille aikuisille, eikä vastuunkantoa vasta opetteleville lapsille. Tyydyttävänä tilanteena ei voi pitää sitä, että koulutuksessa ei kyetä tarjoamaan jokaiselle mahdollisimman hyviä lähtökohtia elämään. 

Tasa-arvopolitiikan prioriteetit ovat hukassa, kun suurempaa huolta kannetaan menestyvien aikuisten naisten johtoportaaseen pääsystä, kuin nuorten poikien tulevaisuudesta. Poikien alisuorittamisen kitkemisen pitäisi olla tasa-arvopolitiikan keskeisimpiä tavoitteita, mutta jo hallituksen tasa-arvo-ohjelman valmistelussa on päätetty toisin. Mistä löytyisi poliitikko, joka ymmärtäisi ja uskaltaisi pitää myös poikien puolta? 

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja 


______________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.