Miesten viikko 2012

Marraskuun alussa (5.11. – 11.11.) vietetään perinteiseen tapaan Miesten viikkoa. Tänä vuonna Miesten viikon teemana on miesten hyvinvointi – Terve mies terveessä ruumiissa. Teema on hyvin tärkeä, sillä kuten tiedetään, on miesten sosiaalisessa, psyykkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa kosolti parantamisen varaa. Viikon ohjelmistosta löytyy paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia. Viikko huipentuu 15. kertaa järjestettäviin Tampereen Miespäiviin ja luonnollisesti isänpäivään.

Voisi kuvitella, että Miesten viikko inspiroisi toimittajia tekemään juttuja miesten asemasta ja ongelmista. Toistaiseksi median mielenkiintoa on jäänyt valitettavan laimeaksi. Yleisradio on sentään noteerannut Miesten viikon.  Ehkäpä paukkuja säästellään isänpäivään.

Ylen, tai oikeammin sanottuna Ylen uutisten kommentoijien, ansiosta uutiskynnyksen ylitti yksi miesten ruohonjuuritason tasa-arvo-ongelma, nimittäin miehiin kohdistuvat perusteettomat pedofiiliepäilykset. Meillä on pidetty paljon meteliä naisiin, tai vaikkapa seksuaalivähemmistöihin, kohdistuvista ennakkoluuloista ja niiden haittavaikutuksista. Sitä vastoin nämä miesten arjessaan kohtaamat ennakkoluulot, syytökset ja epäilykset lieveilmiöineen ovat jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota tasa-arvokeskustelussa.

Tasa-arvopolitiikassa niiden sivuuttaminen ei lopulta ole mikään ihme: eihän sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä löydy ainuttakaan virkamiestä, jolla olisi mitään kokemusta miesten elämästä tämän päivän Suomessa! Eikä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE) miesasiaosaaminen ole juuri sen suurempaa; miesten asiat ja ongelmat on survottu tiukasti marginaaliin delegoimalla ne alemman tason miesjaoston (jossa naisasiajärjestöillä on suurempi edustus kuin miesasiajärjestöillä) aktiivisesti unohdettaviksi.

Limbosarjan pohjat vetää kuitenkin toistaiseksi tällä viikolla Oululainen päivälehti Kaleva, joka Miesten viikon kunniaksi kysyy: ”Mihin miestä tarvitaan?”. Uskooko kukaan, että yksikään lehti voisi kysyä kansainvälisenä naistenpäivänä: ”Mihin naista tarvitaan?”, tai äitienpäivänä: ”Mihin äitiä tarvitaan?” ? Kenties Kalevan toimittajat voisivat kahvitunnillaan pohtia sitä, miten heidän lehtensä kävisi, jos sitä ei yksikään mies lukisi, tilaisi, toimittaisi tai tekisi. Olisiko koko lehteä olemassakaan?

Puheloinen vs. Sasi

Puolustusvoimain komentaja, kenraali Ari Puheloinen on esittänyt, että varusmiespalveluksen tai naisten vapaaehtoisen aseellisen palveluksen suorittaneet voisivat saada määräaikaisen alennuksen palkansaajien tuloverotuksessa, jotta heidän siirtymisensä palveluksesta siviilielämään helpottuisi. Kenraali Puheloinen on myös ehdottanut, että varusmiespalveluajalta voisi kertyä eläkettä[1]. Kansanedustaja Kimmo Sasi (kok.) kiirehti torjumaan kenraali Puheloisen esitykset heti tuoreeltaan. Kansanedustaja Sasin mielestä kenraali Puheloisen malli vaarantaisi veropohjan laajuuden ja verotason mataluuden[2].

Puolustusvoimain komentaja on esityksessään oikeilla jäljillä, vaikka hän ei selvästikään hahmota nykyiseen asevelvollisuusarmeijaan sisältyviä tasa-arvo-ongelmia täydessä laajuudessaan. Ongelmallista kenraali Puheloisen esityksessä on myös se, että siinä on unohdettu siviilipalveluksen suorittajat tyystin. Joka tapauksessa, kenraali Puheloisen esitys parantaisi toteutuessaan selvästi (varus)miesten asemaa, joten esitystä voi pitää varovaisena askeleena oikeaan suuntaan. On ilahduttavaa havaita, että puolustusvoimien huipulla on havahduttu huomaamaan varusmiesten tilanteeseen liittyvät ongelmat ja että erilaisia ratkaisumalleja on lähdetty ennakkoluulottomasti pohtimaan. Ikävää on se, ettei Suomen poliittisessa johdossa olla ilmeisesti yhtä valmiita edistämään miesten tasa-arvoisempaa kohtelua. Ilmaisesta pakkotyövoimasta luopuminen toki maksaa valtiolle, mutta tasa-arvoon pitäisi Suomessa löytyä varaa silloinkin kun sen toteuttaminen edellyttää aktiivisia toimia miesten aseman parantamiseksi.

Kenraali Puheloisen esitystä parempi ratkaisu olisi se, että Suomessa siirryttäisiin aidosti yleiseen asevelvollisuuteen (siis myös naisia, Jehovan todistajia ja ahvenanmaalaisia koskevaan). Aseellisen tai aseettoman palveluksen (jälkimmäistä palvelusmuotoa tulisi uudistaa siviilikriisinhallinnan suuntaan) suorittaville, ja reserviläisiksi sitoutuville, tulisi antaa vastineeksi palveluksestaan helpotusta tuloverotuksessa (tai vaihtoehtoisesti kiristettäisiin kaikkien muiden verotusta) sekä soveltuvissa määrin lisäpisteitä siviilissä jatkokoulutukseen pyrittäessä. Näin palveluksen suorittamisesta tulisi houkuttelevaa ja palkitsevaa, joten puolustusvoimat voisi käytännössä valita palvelukseen halukkaista parhaat päältä ja vapauttaa muut rauhan ajaksi suurempia veroja maksamaan. Keppiä ja porkkanaa luovasti käyttämällä meillä voisi olla uskottavammat, motivoituneemmat ja tehokkaammat puolustusvoimat turvanamme.

Toinen tasa-arvoa edistävä vaihtoehto olisi luonnollisesti se, että asevelvollisuusarmeijasta luovuttaisiin kokonaan ja korvattaisiin se puhtaaseen vapaaehtoisuuteen tai ammattilaisuuteen perustuvalla armeijalla.  Se, mikä malli lopulta arvioidaan Suomen maanpuolustuksen tarpeiden kannalta (kustannus)tehokkaimmaksi ja uskottavimmaksi on puolustuspoliittinen kysymys, mutta sukupuolten välisen tasa-arvon on toteuduttava joka tapauksessa. Nykyistä, lainsäädännöllistä sukupuolisyrjintää ei voi rationaalisin eikä moraalisesti kestävin argumentein puolustella. Se on yksinkertaisesti aikansa elänyt ja epäoikeudenmukainen malli.

____________________________________________________
[1] http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/54859-ehdotus-intin-kayneille-verohelpot...
[2]http://www.hs.fi/politiikka/Kimmo+Sasi+tyrm%C3%A4%C3%A4+ehdotuksen+varusmiesten+veronalennuksesta/a1305612627823