Eläköitynyt kappalainen Maritta Tynkkynen (Keskisuomalainen 10.3.2013) on syystä
huolissaan pappiskunnan naisvaltaistumisesta, sillä evankelis-luterilaisesta
kirkosta on kovaa vauhtia tulossa mies-vapaa vyöhyke. Pappien arvostuksen, ja
kenties jopa palkkauksen, heikentyminen ei kuitenkaan ensisijaisesti johdu
naisistumisesta, vaan yhteiskunnan maallistumisesta ja kirkon jäsenmäärän
laskusta.
Maritta Tynkkysen näkemys miespapeista on kliseisyydessään
suorastaan seksistinen, jopa miesvihamielinen. Miksi miespappi ei muka voisi
olla ihan yhtä ihmisläheinen ja empaattinen kuin naispappikin? Ihmissuhteita
tai tunteita miehet eivät ole koskaan karttaneet, vaikka ovat kenties
ilmaisseet itseään toisin kuin naiset. Jos Tynkkysen mielipiteet heijastavat
kirkossa vallitsevaa ilmapiiriä, niin pappisuran houkuttelevuuden laskeminen
miesten keskuudessa ei juuri yllätä. Miksi kukaan hakeutuisi ehdoin tahdoin
töihin yhteisöön, jossa häntä pidetään sukupuolensa vuoksi huonompana astiana?
Mielenkiintoista on, että Tynkkynen nostaa juuri traditioistaan
tiukasti kiinnipitävän ortodoksikirkon malliksi auktoriteetin säilyttämisestä.
Ehkä miespapeissa voi olla jotain positiivista?
Juuso Erno
Miesten tasa-arvo ry:n
puheenjohtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti