Naispoliitikko voi selittää kritiikkiä sukupuolellaan (HS 13.3.2013)

Pääkirjoitus Nainen on tänäänkin miehen paras ystävä  (HS 8.3.2013) on malliesimerkki siitä, miten eri tavoin mies- ja naispoliitikkoja kohdellaan julkisuudessa. Naispoliitikkojen kokemuksia pidetään totuutena, jota ei sovi kyseenalaistaa. Miespoliitikkojen kokemuksia sitä vastoin arvioidaan kriittisesti, kuten median toimivassa demokratiassa kuuluukin. 

Ei tarvitse olla einstein ymmärtääkseen, että naiskortin pelaamisella useat naispoliitikot pyrkivät torjumaan toimintaansa kohdistuvaa, täysin oikeutettua kritiikkiä. Nyky-Suomessa onnistunut uhriutuminen tuo valtaa. 

Osaavat naispoliitikot eivät tarvitse suojakseen mitään sukupuolierityistä silkkihansikaskohtelua, sillä he hallitsevat asiansa poliittisessa paineessakin.

Surkuhupaisaa on, että kovimmin kohtelustaan valittavat ovat usein juuri niitä naispoliitikkoja, jotka eivät ikinä olisi päässeet yhtä pitkälle miehinä. Syvälle juurtuneen kiintiöajattelun lisäksi naispoliitikot pääsevät helposti nauttimaan sellaisesta positiivisesta naistenlehti- ja lööppijulkisuudesta, josta miespoliitikot voivat vain haaveilla.

Vähättelyyn moni miespoliitikko sen sijaan törmää, etenkin uransa alussa.

Heidän on kestettävä se miehekkäästi vaieten, sillä valittamalla he vain saattaisivat itsensä naurunalaisiksi. Niinpä esimerkiksi pojittelu on Suomessa täysin julkista ja arkipäiväistä. Sitä ei tarvitse etsiä tai keksiä, eikä se kelpaa tekosyyksi epäonnistumisille. 

Juuso Erno 

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja