Lasten ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset on kiellettävä

Helsingin Sanomissa (A5 19.12.) todetaan, että oikeudellinen tilanne poikien ei-lääketieteellisten
ympärileikkausten suhteen on epäselvä. Alaikäisille lapsille suoritettavat ei-lääketieteelliset ympärileikkaukset pitäisikin viipymättä kriminalisoida Suomessa. Lainsäädännöllinen kielto on tarpeen, sillä oikeuslaitokselta, tai ainakaan Korkeimmalta oikeudelta, ei löydy nykylainsäädännön puitteissa rohkeutta puolustaa puolustuskyvyttömiä poikavauvoja törkeiltä pahoinpitelyiltä. Poliittisen korrektiuden hengessä pelätään enemmän antisemitismi- ja islamofobia-syytöksiä, kuin välitetään lasten oikeuksista. Kuitenkin juuri se, että juutalais- ja muslimivanhempien poikalapsille ei taata samaa lain suojaa kuin muille lapsille, on este yhdenvertaisuuden toteutumiselle.


Toisin kuin lehtijutussa annetaan ymmärtää, ei ero poikien ja tyttöjen ei-lääketieteellisten ympärileikkausten välillä ole lopulta valtava. Periaatteellisella tasolla kyse on joka tapauksessa aivan samasta asiasta, eli lääketieteellisesti täysin tarpeettomalla, riskialttiilla ja kivuliaalla operaatiolla tuotetaan pysyvä ruumiillinen vamma avuttomalle vauvalle perinteen nimissä. Uskonnonvapaudesta on tässä yhteydessä turha puhua mitään, sillä silpomisen uhrilla ei sitä ole. Uskonnollisten käskyjen ja traditioiden perusteella voisi sitä paitsi vaatia esimerkiksi lasten ruumiillisen kurituksen sallimista uudelleen. Ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa aidosti kunnioittava maa ei kerta kaikkiaan voi hyväksyä tällaisen toiminnan jatkumista.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

-----------------------------

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta

Syyllistämisestä samanarvoisuuteen (Tesso 8/2011)

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Kari Välimäki tarjoaa kolumnissaan (Tesso 7/2011) miesten tasa-arvo-ongelmiin tuttua patenttiratkaisua: miesten syyllistämistä. On toki selvää, että miehet voisivat elää terveellisemmin, mutta samaa voi sanoa naisista. Naisten terveyshaasteita ei kuitenkaan kuitata saarnoilla, vaan naisten terveydenhuoltoon panostetaan selvästi enemmän kuin miesten terveydenhuoltoon, vaikka miehet kuolevat nuorempina. Naisilta mm. seulotaan verovaroin rinta- ja kohdunkaulansyöpää, vaikka epäterveelliset elämäntavat lisäävät kummankin syövän riskiä. Tasa-arvon toteuttaminen edellyttää sitä, että miehiä ei jätetä ongelmineen oman onnensa nojaan. Miehistä on huolehdittava siinä missä naisistakin.

Miehille aiheuttavat usein painetta sukupuolirooliodotukset. Sukupuoliroolit ovat molempien sukupuolten luomuksia, eivät yksin miesten. Toisaalta on huomattava, että esimerkiksi miesten suurempaan riskinottovalmiuteen vaikuttaa lisäksi biologia. Sen sijaan, että vaadittaisiin miehiä muuttumaan joksikin ihan muuksi, on sosiaali- ja terveyspuolen palveluita muokattava siten, että miehiä voidaan auttaa sellaisina kuin he ovat. Rooliodotusten keventäminen on toivottavaa, mutta se on pitkän aikavälin projekti, johon viranomaiset voivat vaikuttaa lähinnä välillisesti.

Miesten aseman kohentamiseksi viranomaisten tulisi ensisijaisesti päivittää tasa-arvopolitiikka 2000-luvulle. Sukupuolinäkökulman valtavirtaistaminen ei yksistään riitä ratkaisemaan miesten olemassa olevia tasa-arvo-ongelmia.  Tasa-arvopolitiikan tavoitteiksi on kirjattava mm. miesten eliniän pidentäminen, isien aseman vahvistaminen ja poikien koulumenestyksen parantaminen. Näiden tavoitteiden toteuttamista varten on allokoitava riittävät resurssit ja niiden saavuttamiselle on asetettava aikataulut. Tuloksia tulee varmasti, jos vain löytyy riittävä tahto tehdä töitä niiden eteen.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Rikoslaki on muutettava sukupuolineutraaliksi

Kouvolalaisen äidin epäillään surmanneen kaksi lastaan (HS A9 23.11.). Traaginen tapaus herättää jälleen kysymyksen lainsäädäntömme tasa-arvoisuudesta. Lapsensurmasta voidaan rikoslain mukaan tuomita vain lapsensa surmannut äiti, vastaavaan syyllistynyttä isää ei voida tuomita lapsensurmasta.

Lapsensurmasta tuomittaessa käytössä oleva rangaistusasteikko on lievempi kuin surmasta, taposta tai murhasta tuomittaessa. Toisin sanoen, äiti voi sukupuolensa ansiosta selvitä vastaavasta teosta lievemmillä seuraamuksilla kuin isä, vaikka lain pitäisi olla kaikille sama.

Lapsensurmasta puhutaan tilanteessa, jossa naisen katsotaan syyllistyneen tekoonsa synnytyksestä johtuvassa uupumuksessa tai ahdistuksessa. Tuoreet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että myös isät voivat kärsiä lapsen syntymän jälkeen masennuksesta ja ahdistuneisuudesta. Hyväksyttävää perustetta sille, että miehet ja naiset asetetaan näin eriarvoiseen asemaan lain edessä, ei siis ole olemassa. Tekijän syyntakeisuutta voidaan joka tapauksessa aina arvioida, vaikka lapsensurma rikosnimikkeenä laista poistettaisiin.

On syytä vaatia, että hallitus ryhtyy heti toimiin tämän tasa-arvo-ongelman korjaamiseksi. Valtiovallan on annettava selvä signaali siitä, ettei naisten väkivaltaisuutta hyväksytä yhtään sen enempää kuin miestenkään.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

Kohti tasa-arvoisempaa vanhemmuutta (Iltalehti 12.11.2011

Iltalehti (9.11.) kertoi, että tasa-arvo ei toteudu ansioituneiden isien ja äitien palkitsemisessa. Miesten tasa-arvo ry vaatii tilanteen korjaamista. Isät tekevät paljon arvokasta, mutta liian usein huomiotta jäävää, työtä perheidensä eteen, eikä hyvän isäsuhteen merkitystä lasten kehitykselle voi ylikorostaa. Tasa-arvoisemman vanhemmuuden edistäminen edellyttää sitä, että valtiovalta osoittaa arvostavansa isiä yhtä paljon kuin äitejäkin.

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Tasa-arvoiseen isyyslakiin (Karjalainen 13.11.2011)

Karjalaisen pääkirjoituksessa (Isällä ja lapsella oikeus tietää 5.11.) vaaditaan perustellusti lapsen ja miehen oikeuksien turvaamista meneillään olevassa isyyslakiuudistuksessa. Nykyinen lainsäädäntö korostaa aivan liiaksi äidin asemaa ja oikeuksia. 

Suomessa asuu tällä hetkellä jo 20 000 lasta, joiden isästä ei ole tietoa. Ei voi olla oikein, että yksi osapuoli, eli äiti, voi vastustuksellaan estää isyyden selvittämisen ja riistää näin lapselta isän ja isältä lapsen. Hyvä ja toimiva isäsuhde on lapsen kehityksen kannalta erittäin tärkeä tekijä, eikä oman suvun ja juurien tunteminen ole merkityksetöntä.

Vanhemmuuden tasa-arvoistamisen kannalta on puolestaan olennaista varmistaa, että miehellä (isällä) on perheessä myös oikeuksia, ei pelkästään velvollisuuksia. Tämä on viime kädessä myös naisten etu, sillä miesten oikeuksien vahvistaminen perhe-elämässä edistäisi naisten mahdollisuuksia yhdistää työ- ja perhe-elämä joustavammin toisiinsa. 

Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden nimissä on samalla huolehdittava siitä, että lapsen isäksi oletetulla miehellä, vaikkapa äidin aviomiehellä, on heti lapsen synnyttyä oltava halutessaan oikeus varmistua isyydestään DNA-testauksen avulla. Testauksen on oltava mahdollista, vaikka äiti sitä vastustaisikin. Ei äidillekään synnytyssairaalasta kotiuttamisen yhteydessä arvota jotain vierasta vauvaa mukaan elätettäväksi ja kasvatettavaksi, vaan kyllä äiti haluaa ja saa nimenomaan oman jälkeläisensä matkaansa.

Ei ole olemassa mitään syytä, miksi nykyaikaisia tutkimusmenetelmiä ei hyödynnettäisi miesten oikeuksien ja tasaarvon vahvistamiseksi. Kyse on myös siitä, että lapsella on oltava oikeus tietää totuus omasta isästään ja sukutaustastaan.

JUUSO ERNO

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

Rillit huurussa?

Puolustusministeri Stefan Wallinin mukaan Jehovan todistajien vapauttaminen asevelvollisuudesta heidän uskonnollisen vakaumuksensa perusteella ei ole oikeudenmukaista (HS A6 3.11.). On hienoa, että maamme poliittisessa johdossa on vihdoin ja viimein havahduttu nykyisen asevelvollisuusjärjestelmämme epätasa-arvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.

Sääli vain, että ministeri Wallin ei edelleenkään osaa, halua tai uskalla viedä ajatustaan loogiseen loppuunsa. Yksinomaan miehiin kohdistuva asevelvollisuus on maastopukuinen virtahepo kansakuntamme olohuoneessa. Ehkäpä entisen tasa-arvoministerin kannattaisi puhdistaa sukupuolisilmälasinsa tämän valtaisan sokean pisteen poistamiseksi?

_____________________________

Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta.

Valtioneuvoston tasa-arvoselonteko ja valtavirtaistaminen

Lokakuussa 2010 julkistettu valtioneuvoston ensimmäinen tasa-arvoselonteko (http://www.stm.fi/julkaisut/nayta/_julkaisu/1538250) on merkkipaalu suomalaisen tasa-arvotyön historiassa. On ilahduttavaa, että tasa-arvoselonteossa tunnustetaan suoraan, että miehillä ja pojilla voi olla omia erityisiä ongelmiaan mm. terveydenhuollon ja koulutuksen suhteen. On kuitenkin valitettavaa, että tasa-arvoselonteosta puuttuvat konkreettiset esitykset näiden ongelmien korjaamiseksi ja miesten oikeuksien edistämiseksi. Vielä suurempi puute on kuitenkin se, että valtaosa miesten tasa-arvo-ongelmista, kuten miehiin kohdistuva lainsäädännöllinen sukupuolisyrjintä, on tasa-arvoselonteossa sivuutettu tyystin.

Valtavirtaistaminen, sukupuolisensitiivisyys, sukupuolinäkökulman parempi huomioiminen ja sukupuolisilmälasien käyttö ovat ilmaisuja, joita on ennen tätä selontekoakin käytetty silloin, kun on pohdittu mahdollisia ratkaisumalleja miesten ja poikien ongelmiin. On tietenkin tärkeää, että yhteiskunnallisessa päätöksenteossa kiinnitetään erityistä huomiota ratkaisujen sukupuolivaikutuksiin ja huomioidaan molempien sukupuolten erityistarpeet. Mitään patenttiratkaisua miesten aseman parantamiseen tämä prosessi ei kuitenkaan tarjoa, sillä monessa kohtaa, kuten vaikkapa terveydenhuollossa ja koulutuksessa, on ehdottoman välttämätöntä ottaa käyttöön mieserityisiä ratkaisuja tämän valtavirtaistamisprosessin rinnalla. Etenkin jo olemassa olevien ongelmien osalta on selvää, ettei niitä ratkaista millään valtavirtaistamis- tai sukupuolisilmälasit – taikasanoilla, vaan niiden ratkaisemiseksi tarvitaan tutkimustietoa, toimintasuunnitelmia – ja ohjelmia sekä tavoiteaikatauluja, ja ennen muuta konkreettisia toimia. Sitä paitsi, kun otetaan huomioon sen, ettei tasa-arvoselonteossa itsessään ole havaittavissa minkäänlaista pyrkimystä ottaa miesnäkökulmaa huomioon tasavertaisesti naisnäkökulman kanssa (esimerkiksi väkivaltaongelmaa tarkastellaan vain naisasiamonokkelin lävitse), niin odotukset suuremman sukupuolisensitiivisyyden suhteen eivät ole kovin korkealla.

Näistä suurista puutteistaan huolimatta tasa-arvoselontekoa voi kuitenkin pitää positiivisena askeleena eteenpäin. Nouseva miesasialiike on osin onnistunut tavoitteissaan, sillä se on ollut omalta osaltaan nostamassa miesten oikeuksia ja ongelmia entistä paremmin esille. Tasa-arvoselonteon pohjalta on hyvä jatkaa tasa-arvon edistämistä sellaiseen suuntaan, että miesten oikeudet ja asema tulisivat poliittisessa päätöksenteossa entistä paremmin huomioiduiksi.

Kuka puolustaisi poikavauvoja? (Helsingin Sanomat 2.4.2011)

Vaikka ei-lääketieteellisistä syistä poikavauvalle tehty ympärileikkaus (HS Kotimaa 31. 3.) selvästi täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön, ei Suomen oikeuslaitoksesta näytä olevan hänen perus- ja ihmisoikeuksiensa puolustajaksi.

Niinpä eduskuntavaaleihin valmistautuvien puolueiden ja ehdokkaiden olisi nyt ehdottomasti osoitettava poliittista johtajuutta ja todistettava, että ihmisoikeudet ja tasa-arvo merkitsevät tässä maassa ihan oikeasti jotakin. Mutta uskaltaako kukaan asettua puolustuskyvyttömien poikavauvojen puolelle julmaa silpomisrituaalia vastaan?

Seuraavan hallituksen on viipymättä ryhdyttävä toimiin uskonnollisista tai kulttuurisista syistä lapsille tehtävien ympärileikkausten kriminalisoimiseksi.

Juuso Erno

puheenjohtaja
Miesten tasa-arvo ry

Harhaanjohtava huoli (Keskisuomalainen 19.3.2011)

Tasa-arvovaltuutettu Pirkko Mäkinen epäili (Ksml 13.3.2011), että sukupuolten väliset palkkaerot eivät tasoittuisi koskaan. Huoli on varsin omituinen, sillä useat tutkimukset ovat osoittaneet, että samapalkkaisuus toteutuu Suomessa nykyisin varsin hyvin. Samasta työstä saa saman palkan, olipa mies tai nainen. Palkkasyrjinnästä, varsinkaan missään laajamittaisessa muodossa, ei onneksi ole löytynyt mitään merkkejä.

Mäkisen huolessa on lopulta kyse vain tasa-arvoviranomaisten piintyneestä tavasta sekoittaa puurot ja vellit, palkka- ja ansiotaso, keskenään. Ihmisiä yritetään tietoisesti ja tarkoituksella johtaa harhaan, sillä sama-ansioisuudelle olisi huomattavasti vaikeampi löytää kannatusta kuin samapalkkaisuudelle. Jos nimittäin vaaditaan, että ansioiden tulee olla samat, vaikka työt eivät olekaan samoja tai samanarvoisia, ei samapalkkaisuus voi toteutua. Asioista on siis puhuttava rehellisesti niiden oikeilla nimillä.

Eduskuntavaalien lähestyessä puolueiden ja ehdokkaiden velvollisuutena on kertoa kansalaisille selvästi ja suoraan, onko niiden poliittisena tavoitteena samapalkkaisuuden vai sama-ansioisuuden toteuttaminen. Miesten tasa-arvo ry tukee vahvasti samapalkkaisuutta, mutta ei sama-ansioisuutta.

JUUSO ERNO

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Helsinki

http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/harhaanjohtava-huoli/656248

Naisille vaaditaan erityiskohtelua

Turun Sanomat 8.2 2011 02:31:03

Keskon pääjohtaja Matti Halmesmäen puheista nostattamalla nostatettu kohu osoittaa hyvin, miten kaksinaismoralistista, tekopyhää ja vääristynyttä suomalainen tasa-arvokeskustelu nykyisin on.

Koska huumori on taitolaji ja koska huumorintajuttomuus on niin yleistä, on huumoria käytettävä hyvin harkiten julkisuudessa. Jälkiviisaasti voi tietysti pohtia, olisiko Keskon johdon kannattanut harkita enemmän ja hauskuuttaa vähemmän.

Sanan- ja mielipiteenvapauden rajojen on kuitenkin oltava kaikille yhteneväiset. Kun laajalevikkinen ja arvostettu Financial Times keskittyi taannoin ylistämään ulkoministeri Alexander Stubbin tyylikkyyttä ja urheilullisuutta, suomalainen media tai ns. tasa-arvoviranomaiset eivät paheksuneet ulkoministerimme esineellistämistä sanallakaan.

Kun Matti Vanhasen seksikkyyttä kehuttiin Euroopan turuilla ja toreilla, Suomessa oltiin korkeintaan huvittuneita. Missään ei näkynyt tuomitsevia puheenvuoroja tai anteeksipyyntövaatimuksia.

Toisin sanoen, naisille ei vaadita tasa-arvoista kohtelua, vaan erityiskohtelua. Vaikka lehtien kansikuva- ja muotimallina toimiminen tarjoaa monille naispoliitikoille runsaasti tavoiteltua positiivista julkisuutta, on valitus ulkonäkökeskeisyydestä ja -paineista tauotonta.

Miehille taas asetetaan täysin kohtuuttomia ja keskenään ristiriitaisia odotuksia; yhtäältä vaaditaan herrasmiesmäisyyttä ja toivotaan jopa flirttailua, toisaalta korostetaan tiukkaa sukupuolineutraaliutta ja tulkitaan jo katseet ja kehutkin seksuaaliseksi häirinnäksi.

Toimipa mies niin tai näin, hän tekee aina väärin. Todellisesta tasa-arvosta ei voida edes haaveilla, ennen kuin näin miesvihamielisestä asenneympäristöstä päästään aidon keskinäisen kunnioituksen ilmapiiriin.

Tasa-arvokeskustelun kaksinaismoralismille ja tekopyhyydelle on taas kerran antanut kasvot huumoriasiantuntijana esiintyvä tasa-arvoministeri Stefan Wallin. Hän on hiljaisesti hyväksynyt oman puolueensa naiskansanedustajan seksistisen blogikirjoittelun, hän on palkinnut miesaktivisteille tappouhkauksia esittäneen lehden, hän ei ole koskaan reagoinut median miesvihamielisiin puheisiin tai kirjoituksiin, hän ei ole uskaltanut puolustaa tv-tanssikilpailuun osallistumisensa vuoksi uhkauksia saanutta pakolaisnaista, eikä hän ole koko ministerikaudellaan tehnyt yhtään mitään miesten tasa-arvo-ongelmien korjaamiseksi tai miesten oikeuksien edistämiseksi.


Juuso Erno, Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

http://www.ts.fi/online/mielipiteet/lukijoilta/195210.html