Marraskuun alussa (5.11. – 11.11.) vietetään perinteiseen tapaan Miesten viikkoa. Tänä vuonna Miesten viikon teemana on miesten hyvinvointi – Terve mies terveessä ruumiissa. Teema on hyvin tärkeä, sillä kuten tiedetään, on miesten sosiaalisessa, psyykkisessä ja fyysisessä hyvinvoinnissa kosolti parantamisen varaa. Viikon ohjelmistosta löytyy paljon mielenkiintoisia tilaisuuksia. Viikko huipentuu 15. kertaa järjestettäviin Tampereen Miespäiviin ja luonnollisesti isänpäivään.
Voisi kuvitella, että Miesten viikko inspiroisi toimittajia tekemään juttuja miesten asemasta ja ongelmista. Toistaiseksi median mielenkiintoa on jäänyt valitettavan laimeaksi. Yleisradio on sentään noteerannut Miesten viikon. Ehkäpä paukkuja säästellään isänpäivään.
Ylen, tai oikeammin sanottuna Ylen uutisten kommentoijien, ansiosta uutiskynnyksen ylitti yksi miesten ruohonjuuritason tasa-arvo-ongelma, nimittäin miehiin kohdistuvat perusteettomat pedofiiliepäilykset. Meillä on pidetty paljon meteliä naisiin, tai vaikkapa seksuaalivähemmistöihin, kohdistuvista ennakkoluuloista ja niiden haittavaikutuksista. Sitä vastoin nämä miesten arjessaan kohtaamat ennakkoluulot, syytökset ja epäilykset lieveilmiöineen ovat jääneet vaille ansaitsemaansa huomiota tasa-arvokeskustelussa.
Tasa-arvopolitiikassa niiden sivuuttaminen ei lopulta ole mikään ihme: eihän sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksiköstä löydy ainuttakaan virkamiestä, jolla olisi mitään kokemusta miesten elämästä tämän päivän Suomessa! Eikä Tasa-arvoasian neuvottelukunnan (TANE) miesasiaosaaminen ole juuri sen suurempaa; miesten asiat ja ongelmat on survottu tiukasti marginaaliin delegoimalla ne alemman tason miesjaoston (jossa naisasiajärjestöillä on suurempi edustus kuin miesasiajärjestöillä) aktiivisesti unohdettaviksi.
Limbosarjan pohjat vetää kuitenkin toistaiseksi tällä viikolla Oululainen päivälehti Kaleva, joka Miesten viikon kunniaksi kysyy: ”Mihin miestä tarvitaan?”. Uskooko kukaan, että yksikään lehti voisi kysyä kansainvälisenä naistenpäivänä: ”Mihin naista tarvitaan?”, tai äitienpäivänä: ”Mihin äitiä tarvitaan?” ? Kenties Kalevan toimittajat voisivat kahvitunnillaan pohtia sitä, miten heidän lehtensä kävisi, jos sitä ei yksikään mies lukisi, tilaisi, toimittaisi tai tekisi. Olisiko koko lehteä olemassakaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti