Suomalaiset viranomaiset ovat ryhtyneet kampanjoimaan seksuaalista
häirintää vastaan. Hieno ajatus hukkuu ikävästi heikkoon ja yksipuoliseen
toteutukseen.
Sisäministeriön Right to Choose – kampanja jättää häirinnän miesuhrit
täysin huomiotta. Tasa-arvovaltuutetun vain muodollisesti
sukupuolineutraalin Ei meidän koulussa – kampanjan materiaalissa esitetään
suorastaan hyväksyttävänä tilanne, jossa tyttö hyökkää väkivaltaisesti
pojan kimppuun.
Molemmat kampanjat epäonnistuvat seksuaalisen häirinnän määrittelyssä.
Oikeusvaltiossa on oltava etukäteen tarkkaan tiedossa se, mikä on
kiellettyä. Niinpä määrittelyksi ei riitä se, että käytös on jonkun
mielestä ei-toivottua. Sehän on korkeintaan jälkikäteinen arvio
subjektiivisista tuntemuksista. Lähtökohtaisesti millainen katse, vitsi
tai flirttailu tahansa voi kampanjoiden mukaan olla häirintää.
Epämääräisyys lietsoo hysteriaa, mikä on haitaksi nuorten, etenkin
poikien, seksuaalisuuden tasapainoiselle kehitykselle positiiviseksi
voimavaraksi.
Voi myös kysyä, miksi viranomaiset eivät vaadi saman tien nollatoleranssia
kaikenlaiselle kiusaamiselle ja väkivaltaisuudelle?
Juuso Erno
Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja
_____________________
Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti