Väkivallan tasa-arvoinen torjunta on tehokkainta

Professori Kevät Nousiainen ja tutkija Merja Pentikäinen väittävät (HS 18.11.), että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vähentävät toimet hyödyttäisivät miehiäkin. Väitettä voi kutsua malliesimerkiksi puolitotuudesta.

Väkivallan uhreiksi joutuvat miehet ja pojat kärsivät tosiasiassa suunnattomasti nykyisestä tasa-arvopoliittisesta linjasta, jossa vain ja ainoastaan naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään ihmisoikeus- ja tasa-arvo-ongelmana ja jossa miehiin kohdistuva väkivalta tietoisesti ja kylmästi sivuutetaan. Tämä linja johtaa siihen, että väkivallan miesuhrit eivät mistään tarvitsemaansa apua, että miestä pidetään aina automaattisesti syyllisenä perhe- ja parisuhdeväkivaltatilanteissa ja että miehiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään vähäpätöisenä ilmiönä, jopa naurun aiheena. Valitun linjan välittämä viesti on päivänselvä: miesten henki ja terveys eivät viranomaisten ja poliitikkojen mielestä ole yhtä arvokkaita kuin naisten.

Miesten tasa-arvo ry on vaatinut tilanteen korjaamiseksi siirtymistä väkivallan sukupuolineutraaliin vastustamiseen. Väkivallan vastaisen linjan pitäisi olla aina sama väkivallan tekijän tai sen uhrin sukupuolesta riippumatta. Koska Istanbulin sopimus ei perustu tälle varsin kohtuulliselle periaatteelle, se ei korjaa ongelmia, vaan syventää niitä entisestään.

Tasa-arvoinen väkivallan vastainen linja olisi nykyistä oikeudenmukaisempi, rakentavampi ja huomattavasti tehokkaampi. Totuuden toinen puoli nimittäin on, että miehiin ja poikiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi tehdyt toimet hyödyttäisivät myös naisia ja tyttöjä. Mikä siinä tasa-arvossa niin kovin pelottaa?

Juuso Erno

Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja

P. S. Helsingin Sanomat ei julkaissut tätä mielipidekirjoitusta