Miehiä sukupuolen perusteella syrjivän asevelvollisuusjärjestelmän puolustuspuheenvuorot (Aamulehti 23.7.[1]) ovat kaikessa irrationaalisuudessaan ja epäloogisuudessaan olleet oivaa kesäviihdettä. Kansalaisten yhdenvertaisuus lain edessä ei kuitenkaan saa olla mikään vitsi. Oikeusvaltion peruskivi on laki. Niin kauan kuin laissa hyväksytään sukupuolisyrjintä, on turha väittää, että tasa-arvoa todella tavoiteltaisiin. Siksi tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetiksi on ehdottomasti nostettava lainsäädännön muuttaminen sukupuolineutraaliksi.
Koko ikäluokkaa ei toki kannata pistää armeijaan, eihän niin
toimita miestenkään kohdalla. Siviilipalvelus on keksitty, ja vapautuksia
jaetaan eri syistä varsin monille. Järjestelmä on jo nyt käytännössä valikoiva.
Valikoinnissa pitäisi vain keskittyä fyysiseen ja psyykkiseen soveltuvuuteen,
ei sukupuoleen. Jos palvelus olisi taloudellisesti ja koulutuksellisesti
palkitsevampi, motivoituneita suorittajia löytyisi tarpeeksi
vapaaehtoisestikin. Se olisi paljon nykyistä kustannustehokkaampaa.
Samojen oikeuksien ja velvollisuuksien vaatiminen kaikille
sukupuolesta riippumatta ei ole tasapäistämistä eikä fundamentalismia. Sitä on
nykyisen tasa-arvopolitiikan keskiössä oleva kiintiökiihkoilu, jolla ei ole
tasa-arvon kanssa mitään tekemistä. Vanhempainvapaiden käyttöön, yritysten
johtoon tai eri ammatteihin yms. vaaditaan keinolla millä hyvänsä
50/50-sukupuolijakaumaa piittaamatta lainkaan ihmisten valinnanvapaudesta tai
erilaisuudesta. Virkavaltaisen utopian tavoittelu tasa-arvon varjolla käy
kaikille kalliimmaksi kuin yhdenvertaisuuden suominen vihdoin ja viimein myös
miehille.
Juuso Erno
Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja
[1]
http://www.aamulehti.fi/Paakirjoitukset/1194827878382/artikkeli/epatasa-arvoa+tasa-arvon+nimissa.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti