Ilkan pääkirjoituksessa (19.9.) todetaan aivan
oikein, että äänestäjien tahtoa on kunnioitettava, vaikka vaaleissa
kunnanvaltuustoihin valittaisiin enemmän miehiä kuin naisia.
Jos ja kun miehiä ehdokkuus kiinnostaa enemmän kuin naisia, on
sitäkin syytä kunnioittaa. Kuntalaisten kannalta valtuuston
sukupuolijakaumaa huomattavasti olennaisempia tekijöitä ovat muun muassa
valtuutettujen motivaatio, ahkeruus ja osaaminen. Nämä asiat, kuten
hyvin tiedetään, eivät ole sukupuolesta kiinni.
Sukupuolikiintiöt ovat ironisesti vähentäneet naisten kiinnostusta
lähteä ehdolle, sillä moni ehdokkuutta harkinnut nainen pelkää
lautakuntatyön romahtavan niskaansa.
Tasa-arvoa pitäisi edistää ensisijaisesti toisilla, joustavammilla
keinoilla. Esimerkiksi isien tasa-arvoinen kohtelu erotilanteissa
parantaisi pidemmällä tähtäimellä aekä miesten, että naisten asemaa.
Viime vuosikymmeninä julkisessa tasa-arvokeskustelussa on kovasti
painotettu sitä, että sukupuolten väliset erot olisivat minimaalisia.
Tätä taustaa vasten on mielenkiintoista havaita, kuinka usein saa
lukea kaikenlaisten positiivisina pidettyjen asioiden kumpuavan juuri
naiseudesta. Eli periaatteessa sukupuolella ei ole väliä. Jotenkin vain
juuri se sukupuoli tekee naisista hieman parempia, mutta miehistä
huonompia.
Miksi miehet eivät muka voisi päättäjinä yhtälailla nykyaikaistaa ja
pehmentää kunnan julkikuvaa tai tehdä ylipäätään hyvää työtä?
Tasa-arvon nimissä olisi syytä kiinnittää huomiota myös miesten
aliedustukseen kuntien ja koko julkisen sektorin työntekijöiden
joukossa. Kunnallisessa päätöksenteossa viranhaltijoilla on usein paljon
vaikutusvaltaa ja kuntien työntekijät vastaavat lähipalveluista, joten
tasa-arvon edistämiseksi siihen joukkoon tarvittaisiin enemmän myös
miesten osaamista ja näkemystä.
Juuso Erno
Miesten tasa-arvo ry:n puheenjohtaja Helsinki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti