Miehet ovat tasa-arvolle, tai tasa-arvopolitiikalle, todella vaikea pala (HS 23.2.). Tasa-arvopolitiikan ykkösprioriteetin pitäisi olla sen varmistaminen, että kaikilla, sukupuolesta riippumatta, on samat oikeudet ja velvollisuudet sekä yhdenvertainen asema lain edessä. Niin kauan kuin meillä on lakeja ja viranomaisia, jotka syrjivät miehiä sukupuolen perusteella, puhe sukupuolten välisestä tasa-arvosta on vitsailua. Jos edes tasa-arvolakia ei onnistuta nyt muuttamaan naisia selvästi suosivasta sukupuolineutraaliksi, ei tulevaisuus näytä valoisalle.
Jotta miesnäkökulma tulisi paremmin huomioiduksi tasa-arvopolitiikassa, on vahvistettava merkittävästi miesedustusta ja miesasiaosaamista tasa-arvoelimissä. On varmistettava, että kaikki julkisen vallan päätökset ja toimenpiteet arvioidaan sekä miesten, että naisten kannalta. Lisäksi Suomen edustajien on huolehdittava, että jatkossa miesnäkökulma vaikuttaa ratkaisuihin kansainvälisillä foorumeilla, kuten vaikkapa YK:ssa.
Kun tämä pohjatyö on saatu valmiiksi, asenteet ja kulttuuri muuttuvat väistämättä tasa-arvoisemmiksi. Tällöin miesten eliniän pidentämiseen voisi löytyä terveydenhuollon resursseja, poikien alisuorittamista koulutuksessa ei vähäteltäisi ja väkivaltaan suhtauduttaisiin vakavasti uhrin tai tekijän sukupuolesta riippumatta. Nykyiseltä miestyöryhmältä ei kannata odottaa ihmeitä, sillä se tuntuu koostuvan pääosin status quon puolustajista.
Sosiaalisessa mediassa miesnäkökulma on lähes aina esillä, mutta perinteisessä mediassa sitä ei tahdota muistaa edes silloin kun jutun aiheena on nimenomaan tasa-arvo. Silti juuri median soisi kamppailevan vallanpitäjien unohtamien oikeuksien puolesta.
Juuso Erno
STM:n miestyöryhmän jäsen
Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.3.2014
Julkaistu Helsingin Sanomissa 3.3.2014
Hei!
VastaaPoistaToisenlaisista väitteistä (Miesten tasa-arvokysymysten tulppa - tai sitten ei) huolimatta, miesjärjestöt ovat itse asiassa perehtyneet hyvin tasa-arvoasioihin. Näkökulma vain saattaa olla erilainen, kuin mihin on totuttu.
Lakien pitäisi ensisijaisesti palvella nykyihmistä tämän päivän haasteissa ja vastata mielellään tuleviin haasteisiin, joten menneisyyden tarpeet ja toiveet eivät ole hyviä perusteita olla muuttamatta lakeja.
Tasa-arvolain tarkoituspykälää on syytä muuttaa, sillä sitä on käytetty miehiin kohdistuvan syrjinnän perusteluna (Pasi Malmin väitöskirjasta löytyvät tarkemmat tiedot). Siitä on tasa-arvolle haittaa ihan konkreettisesti, mutta myös symbolisesti. Pykälän muuttaminen ei millään muotoa estäisi edistämästä työelämän tasa-arvoisuutta jatkossakin. Kun nykyisen tarkoituspykälän haittoja ja hyötyjä punnitaan, osoittautuvat haitat hyötyjä suuremmiksi. Sukupuolineutraalin tarkotuspykälän kohdalla tilanne on juuri päinvastainen. Niinpä muutos on perusteltu ja tarpeellinen.
T. Juuso Erno