Isänpäivää juhlistettiin viime NYT-liittessä (12.11) varsin perinteisin menoin. Tarkoitushakuisen kyselyn perusteella leimattiin suomalaiset isät kelvottomiksi juopoiksi. Stereotyyppisesti isät jaettiin kahteen kastiin, välinpitämättömiin uraisiin ja ihaniin pehmoisiin, mutta jutussa painottuivat vahvasti negatiiviset luonnehdinnat kaikkia isiä koskien. Ilmeisesti isä ei voi yhtä aikaa luoda uraa, olla jämäkkä kasvattaja ja osallistua lastensa elämään. On mahdotonta edes kuvitella, että äitienpäivän kunniaksi patistettaisiin äitejä ahtaaseen pehmoäidin rooliin tai että äideistä maalattaisiin yhtä vastenmielinen kuva.
Ei tietenkään ole ihme, ettei isyyttä arvosteta mediassa, kun viranomaisetkaan eivät sitä arvosta. Isänpäivä, toisin kuin äitienpäivä, ei ole virallinen liputuspäivä. Vuodesta 2006 alkaen sosiaali- ja terveysministeriö on palkinnut Vuoden isän, mutta tasavallan presidentti jakaa ansioituneille äideille kahmalokaupalla oikeita kunniamerkkejä vuodesta toiseen.
Näiden pienten, mutta symbolisesti tärkeiden, tasa-arvo-ongelmien lisäksi isät kohtaavat sukupuolisyrjintää huoltajuuskiistoissa, elatusmaksupäätöksissä, perheväkivaltatilanteissa ja etävanhemman ala-arvoisessa asemassa. Vaikka näistä ongelmista on puhuttu ja kirjoitettu vuosikymmenten ajan, ei niiden ratkaisemiseksi edelleenkään suunnitella mitään konkreettista ns. tasa-arvoviranomaisten toimesta.
Toivottavasti Vasemmistoliiton kansanedustajan Kari Uotilan esitys isyyslain ja tasa-arvolain modernisoinnista saa niin paljon tuulta purjeisiinsa, että jo ensi vaalikaudella voitaisiin edetä sanoista tekoihin. Tarvetta tällaiselle uudistukselle totisesti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti